Muistoissa ikuisesti Helka 20.5.2012 - 12.5.2014 & Turo 20.01.2006-12.5.2014

Pahin ja niin pelätty ikävä asia kävi metsälenkillä ennen vappua. Jalka vääntyi Helkan juoksennellessa sille niin rakkaassa "omassa metsässä" jossa oli Helkalle niin rakkaita polkuja ja polvi lähti pois paikaltaan. Kun kuuli koiran ulvahtavan ja näki sen tulevan kolmella jalalla luokse niin jotenkin tiesi jossain sielun sopukoissa että tässä se sitten on. Lähipiiri sanoi, että kyllä se siitä toipuu ja se vain vähän vinksahti, mutta toisin oli. Sen tiesin.

Polvi oli kipeä, pahimmillaan lähti pois paikaltaan useasti päivässä. Helka ei valittanut, sisukkaasti kesti sen että joutui kolmella jallalla odottamaan että polvi luksautuoi takaisin paikalle. Mutta kipeää teki, sen näki silmistä.  Ortopedin diagnoosi oli sama kuin oma, kivullinen polviluksaatio. Polvi saattoi lähteä paikaltaan ihan normaalissa kävelyssäkin. Terveellä koiralla leikattavissa oleva vaiva, Helkalla ei koska toinen takanen oli ihan yhtä huono kuin sairaskin ja selkäkin viallinen. Elämää olisi voinut jatkaa kipulääkkeellä, se ei jalkaa korjaisi kuitenkaan ja liikunta tulisi olemaan rajoitettua. Helkan luontoiselle koiralle mahdoton elämä, sen onnen hetkiä kun oli juokseminen metsässä.

Viimeinen viikko kierretiin hyvästelemässä Helkalle tärkeitä ihmisiä, paikkoja. Monta ihmistä jäi kaipaamaan Helkaa ja toki omat kolme koiraa kotiin. Helkan ei tarvinnut lähteä sateenkaarisillalle yksin. Vanhemmalla koiralla Turolla (venäjäntoy) oli elämä ollut jo pelkotilojen vuoksi pitkään hankalaa, joten Helka ja Turo lähtivät yhdessä ja haudattiin vierekkäin Sanginjoen lemmikkien hautausmaalle. Viimeisenä hetkenä eläinlääkärillä Helka vielä heilautti häntäänsä, joten tiesin että ratkaisu oli oikea ja kaikki oli hyvin pienellä partaisella tytöllä.

Vaikka itse sanonkin, niin Helkassa oli sitä jotain. Luonteeltaan sellainen koira että se jäi ihmisten mieleen. Jonkinlainen elämän rakkaus, iloisuus, positiivisuus,  hetkestä nauttiminen oli sen elämän ydintä. Helka osasi lukea koiraa, se sai helposti muut koirat leikkimään. Helka huolehti pikkukoirista käsittämättömän aikuismaisesti, loppuajasta se otti hiljaisesti johtajanpaikan ja piti laumaa koossa metsälenkeillä, arkena. Ihmisiä se rakasti. Omistajan paikalla olo todennettiin märän nenän pienillä tönäisyillä, selkään, jalkaan käsivarteen arjen keskellä, toteamuksella että olethan siinä emäntäni. 

Uteliaisuus ja rohkeus kokea uutta oli sellaista että en ollut aikaisemmin kokenut. Vaikka jatkossakin haaveena on pyrrin saaminen osaksi nyt kolmen koiran laumaksi kutistunutta koirajoukkoa niin pelottaa että liekö toista yhtä hieno luontoista rodusta äkkiseltään löytyy. 

Kiitos Helka!

Eläin Helka ja tutkimusta

Helkan kanssa saatiin vihdoin aikaiseksi käydä Ouluvetissä neurologisessa perustutkimuksessa. Jotain pientä "vikaa" koirassa toki on, mutta tarkkaa ei kukaan ole osannut sanoa mitä. Joten tässäpä tutkimuksen tulosta pienestä pyrrieläimestä vähän lyhennettynä.

"Kliinisessä tutkimuksessa havaittavissa normaalin ulkoisen habituksen omaava koira, minkä takajalkojen/-osan käyttö on hieman epävarman näköistä-> välillä askeltaa normaalisti, kunnes muuttuu osittain ataktiseksi,

Neurologisessa tutkimuksessa potilaalla havaittavissa normaali uhkausvaste ja naamahermotus. Etujalkojen neurologinen status normaalia. Palpatorisesti ei ollut havaittavissa kaula/selkärangassa lihasjännityksiä eikä kipuprovosaatiota.

Takajaloissa oli havaittavissa asentotunnossa vaihtelua normaalista lähes poissaolevaan/viiveelliseen toimivaan. Lihastonustestissä oli havaittavissa vastaava vaihtelu normaalista flegmaattiseen.

Syvätunto normaali.

Takajalkojen patella/tibiarefleksi oli havaittavissa vas takajalassa hypo, oikeassa normaalina. Panniculusrefleksi oik puolella poissa L3-L4 caud, vas puolella L5-L6 caud.

Kokonaisuutena neurologiset löydökset todentavat hermopuutostilaa ts hermopuristumaa tod. näk. selkäydinhermotuksessa.
Jatkotutkimuksena RTG-kuvaaminen, selkä, takajalat/lonkat."

Veikkaan että Helkalla ei vaan ne aivosolut jaksa keskittyä kuin yhteen asiaan kerralla, joten jos on muuta mielenkiitoisempaa---ja sitähän aina on---niin unohtuu kokonaan että kuinka niitä takajalkoja käytetään.

Helkahan tietenkin käyttäytyi lääkärireissulla loistavasti. Miten muuten sitä vois käyttäytyä?? Epäilen kyllä kovasti että tuo eläin ei ole pyreneittenpaimenkoira vaan joku sylikoirarotu, joka mulle on myyty pyrrinä. Sellainen hellyyden kipeä, noutajaluonteinen tuosta on näköjään kehkeytynyt.

Isoin ja pienin mökillä.

Helka ylpeänä esittää: lauma ajettu metsässä kokoon.

KesäHelkaa

Helka mennä porskuttaa edelleen yhtenä ilopillerinä eteenpäin. Hiukkasen on jopa havaittu takajalkojen käytön parantumista vaikka oikeastaan mitään kummempaa ei ole tehty. Mitä nyt hierottu/rapsuteltu ja oltu ja eletty ja liikuttu. Pian joutuu kaiketi alkaa käskyttään neitiä ettei pomppisi koko ajan. HUI, se on todella suuri saavutus meille tai Helkalle, jonka en koskaan uskonut pomppivan!!   Jos tässä syksyn aikana saisi vielä varattua ajan neurologisiin tutkimuksiinkin niin selviäisi sekin puoli sitten...laiska minä....

Helkan koiranlukutaito on kyllä mainiota. Se on kesän aikana päässyt tutustuun eri tilanteissa uusiin koiriin etenkin pikkukoiriin eli toitsuihin ja aina on hyvin mennyt tilanteet vaikka ehkä osa vieraista koirista on voinut Helkaa ensin hieman arastella. Mutta Helka on antanut arkojen tapausten ottaa aikansa ja osoittanut että on hyvin vaaraton isompi koira. Venäjäntoyden Oulun alueen kesäpäivillä on Helka ollut kuin yksi toitsu...mitä ny vähä isompi. Ihmisten tapaaminen nyt ei mikään ongelma ole, lähinnä ongelma on edelleen se liiallinen ihmisten tykkääminen.

Kuumansietokyky Helkalla on todella huono. Hellepäivinä lyhyet lenkit, paljon pysähtelyä ja paljon vettä. Siinä meidän resepti. Muutenhan tuo on edelleen...sellainen rakkauspakkaus ettei toista tule olemaan.

Tällainen kesä-Helkan tervehdys!

Helka täyttää tänään vuoden!!

Helka, pieni-suuri pyrrieläin täyttää tänään vuoden. Onnea ja iloa siis päivään!!!

Elossa ollaan, nautitaan kesästä (ja ampiaisten ja kaiken maailman pörriäisten metsästyksestä).  Agilitykisoissa ollan käyty virallisena kisaturistina ja nähty ihan joku uusi pyrrikin vahingossa. Muuten vaan on ihmetelty kevättä ja Helkan tapaan maistettu kaikkea kivaa ulkona. Voi paskansyöntiautomaatti.

Karvat kohdillaan, tuumii Helka

Paimennin on harjoitellut linnuilla kovasti paimennusta. Tässäpä pyrri luonnollisessa elinympäristössään lintupaimenena.

Helka, pieni sydämensärkijä

Pari viikkoa sitten kävimme Helkan kanssa fysioterapeutilla takajalkojen vuoksi ja aika karua diagnoosiahan sieltä saatiin. Etupää hyvä, selkä hyvä, takajalat ihan eri paria etujalkojen kanssa. Takaset kintereistä alaspäin ovat todellakin järkyttävän ylitaipuvat ja kunnon hoitoa/leikkausta yms tuohon vaivaan ei ole tiedossa. Näyttää välillä että napsahtavat milloin vain poikki. Jotenkin tuntuu että vaiva on vain pahentunut nyt kun Helka on saavuttanut "aikuismittansa".

Agilityhommat loppuivat pääsiäisenä pitkänä perjantaina viimeiseen pentuagilitytuntiin, jossa Helka oli niin onnessaan ja innoissaan että pahaa itsellä teki. Jatkossa keskitytään nauttimaan yhteisestä ajasta, harrastetaan jumppausta ja perusjuttuja ja toivotaan että jalat kestävät vielä jonkin aikaa niin että kipuja ei tule. Parille Rally-Tokin ratatreenikerralle Helka on menossa huhtikuussa, joten ihan kaikkea ei tekemistä ei ole tarkoitus lopettaa. Koirakaveriseura on jatkossa valikoitua, vain "parhaat" eli siivosti leikkivät pääsevät leikkimään Helkan kanssa tietenkin. Ongelmallista sinänsä, että Helkahan haluaisi leikkiä kaikkien kanssa.

Fysioterapeutilta saatiin mukaan lukemiseksi artikkeli "Kuinka tunnistat koiran kivun" ja kasan jumppaohjeita sekä ohjeistus aloittaa päiväkirja treeneistä sekä koiran käyttäytymisestä yleensäkin jotta voidaan tunnistaa kipuilun aloittaminen. Toukokuussa katsellaan fyssarilla sitten uudestaan tilannetta.

Helka, tuo iloinen ölisevä karvanaama on ihan autuaan tietämätön tietenkin tilanteesta ja ihmettelee miksi emäntä sitä niin kovin halailee ja emännän naamalla on välillä jotain suolaista vettä jota partainen tyttö avuliaana nuoleskelee pois. Vaikka sinänsä jalkojen heikko tilanne oli tiedossa, niin on tässä pari viikkoa pitänyt tehdä todellakin surutyötä itsensä ja tuon elämänilon kanssa. Välillä kyllä tuntuu että pahimman luokan sydämensärkijä tuo karvakasa taitaa olla.

Mutta eipä tässä auta kuin nauttia elämästä niin kauan kuin jalat kantaa Helkalla. Eniten suututtaa tässä se, että oikeasti tuo pyrrityttö on kyllä niin täyspäinen elämän ilopilleri, että harvoin tuollaista koiraa kohdalle sattuu ja sitten fysiikka pettää. Luonne on aivan kultaa, etenkin kun on kuullut että rodussa tuo luonnepuoli ei aina ole se vahvin osa-alue.  Lenkeillä vastaantulevista koirista saa Helka aina leivottua itselleen leikkikaverin, ihmiset ovat maailman parasta ja huumoriakin löytyy. Tarvittaessa. Mutta toisaalta taas se hernekin saattaa nenään livahtaa jos pyrrineiti kokee väärinkohdelluksi tulleensa.

Pääsiäisenä on ulkoiltu ja nautittu keleistä. Pyrrityttö tippui ojaankin, sitkeä luonne kun on niin sisukkaasti pois piti ihan itse päästä. Ei tarvi auttaa on Helkan motto.

Aamun varhaiset pitemmät lenkit on käyty Helkan kanssa kahdestaan nauttien metsästä, olemisesta, elämästä. 

Koe seikkailut, matkoja taita.
Näe vehreitä marjamaita.
Maut maista ja ääniä kuule.
Ota selvää, älä vain luule.
Koe villisti elämän retki,elä jokainen, jokainen hetki. -Tuntematon-

Kuvija kuvija

Parin viikon viheliäinen flunssa on vienyt voimat ja aivot mukanaan, joten turhaa yrittää mitään älyllistä tekstiä kirjoitella. Helkan kanssa jouduin jättämään välistä yhden rally-toko tunnin ja yhden pentuagilitytunnin kun olo oli mitä oli. Myös yhdet agilitykisat jäi Veken kanssa sitten välistä.

Huomenna on lomapäivä (sairastaen menee) ja Helkan kanssa mennään ihmetteleen sen takajalkoja fysioterapeutille seuraavaksi.  Tänään oli viimeinen rally-toko tunti ja tehtiin pieni ratakin joka tuomaroitiin. Pisteitä tuli 89/100,yhtäkylttiä piti Helkan käydä tutkimassa ja pyöriä sen ymäpäri (-10p) ja lisäksi vauhdin muutoksessa remmi kiristyi liikaa (-1p). Muutenhan tuo oli oma itsensä treeneissä eli tekemistä pitäisi olla koko ajan ja mitä jännittävämpää, sitä parempi.

Mutta tässäpä muutama kuva lenkeiltä viime päivinä. Onneksi metsäpolulle pääsee heti "ulko-ovelta" joten on tällainen puoli kuntoinen saanut koiran raahattua lenkille juokseen jotenkin. Välillä ollaan tietenkin käyty tuijottamassa hiihtäjiä (saako ottaa kiinni saako?) ja fresbeegolffareita (saanko mennä noiden kanssa pelaan saanko?).

Lauantaisin meillä katsotaan Avaraa Luontoa! Tai Helka katsoo. 

Taas on kuvattu...

Joulukuussa kävin koko poppoon kanssa kuvaajalla ja tässäpä otoksia eli muutama orava ja pyrrieläin ikuistettuna. Koirathan ovat lk chihuahua Topi 8v, pk venäjäntoy Turo 7v, pk venäjäntoy Veke pian 6v ja lk venäjäntoy Kurttu 3v ja Helka alle 1v.

Helkalla pitää kiirettä jotta pysyy oravalauma koossa.

Pikkukoirulit omassa kuvassa. Topi, Turo, Veke ja Kurttu.

Pojat eli virallisesti Aristofer "Topi", FI MVA Angel Konfeti "Veke" ja FI&S MVA Miliisin Tito eli Turo.

Vanhaherra Topi yksityispotretissa.

Ja vielä kerran koko jengi. Kaikki katsovat onnistuneesti eri suuntiin, mutta jotenkin tämän näköistä se meidän homma yleensä on. Hieman sekavaa...muiden mielestä ehkä. Ja omastakin joskus.