Aika rientää

Aika tuntuu karkaavan käsistä ja blogiinkaan ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin. Mitähän tässä olisi tapahtunut. 

Helka on kasvanut, kiloja sellainen n 10kg nykyään.Järkeäkin jonkin verran on päähän tullut, mutta onhan tuo ihan yhtä hömelö pohjimmiltaan vieläkin, Yksi kulmahammas piti poistaa lääkärillä kun ei lähtenyt sitten millään. Sen verran oli tiukassa että ihan oli pitänyt tikkikin laittaa suuhun kun oli ientä pitänyt aukaista. Hyvin selvisi tästäkin koittelemuksesta Hulda-Helkama. Olipa omituista olla kyllä Helkan kanssa eläinlääkärillä kun kerrankin koira ei olisi millään malttanut odottaa vuoroaan vaan olisi halunnut hoitohuoneeseen heti. Sitten kun vuoro tuli niin koira juoksi onnessaan häntä heiluen lääkärin luokse. Seisoa täpötti nätisti pöydällä, mitä nyt hieman yritti nuolla lääkäriä läpimäräksi samalla kun sydäntä kuunneltiin. Hän on aika hassu välillä. Tänään viimeksi katselin aamulla kun Helka kanteli puruluita ympäriinsä ja koko ajan häntä heilui. Onhan se elämä Helkasta sen verran mukavaa. 

Agilityjuttuja ei ole aloitettu, katotaan sitten alku vuonna kunhan jokin pentukurssi alkaa Tupoksessa. OKK:n rallytokokurssille päästiin, tammikuussa aloitellaan sitä lajia. Ehkä enemmän meidän hommaa kun ei ole niin turhan tarkkaa ja totista kuin toko.

Joulukuvia meidän poppoosta ei oikein otettu. Tällainen jouluinen otos meistä kuusen edessä sentään löytyi.

Muutenhan kuvausyritykset olivat lähinnä tällaisia.

Mutta jotain sain kuitenkin tänään aikaiseksi eli siirsin pyrrilenkkikuvia nettiin. Eli täältä kuvasaastetta erinäisiltä lenkeiltä. Pääosissa Rene, Saru ja Helka,

http://turontella.galleria.fi/kuvat/Miscellaneous+pictures+with+Pyrenean+shepherds/

liikaa rakkautta ja vähän veetutustakin

Omistan pyreneittenpaimenkoiran ja minulla on sen kanssa ongelma. Sillä on hieman liikaa rakkautta. Miten sitä saa vähemmäksi? 

Jos Helka rakastaa niin sitä ei voi tehdä vähän kun täysin sydämin. Aikuisten ihanien ihmisten kanssa vielä tilanne hanskataan ja välillä osataan ihan käyttäytyä, mutta lapset saa tuon ihan sekaisin. Itselläni ei ole lapsia mutta siskon tyttö on 2-vuotta ja sitä nähdään kohtuullisen paljon. Pikkaisen on hankalaa kylässä käyminen Helkan kanssa kun Helka ei tajua miksi se EI saa nuolla/halata/vähän tulla syliin/hypätä vasten pari vuotiasta ipanaa. Ja kun Helkalla on vielä vähän tuollaista ylihöseltäväkoheltavapentu ominaisuutta menossa mukana niin eihän sillä järki kulje ollenkaan tuollaisessa tilanteessa. Ja se ei ole missään vaiheessa ilkeä tai agressiivinen, se vaan on niin onnessaan lapsesta. Onneksi pikkutyttö ei vielä ole saanut pahempia traumoja Helkan lähentymisyrityksistä. 

Toisaalta on nyt nähty ensimmäisen kerran sekin tilanne että Helkaa ottaa pattiin ja kunnolla. Maanantain pentukurssilla oli tehtävinä takajalkojen käyttöä vahvistavia harjoitteita. Meille erinomaisia harjoitteita mutta mutta mutta.

 Ensimmäisenä tehtävänä oli alaslasketulle puomille peruuttaminen. Helkahan oli ihan liekeissä että jeeees pääsee juokseen puomille, mutta kun pitikin alkaa peruuttamaan siihen niin ei enää homma pelittänytkään. Sillähän ei nuo takajalat oikein ole hallinnassa juuri tuollaisessa hommassa ja kyllä se reppana yritti ja yritti mutta kun ei osaa saaha niitä liikkumaan oikein niin ei osaa. Tilalle tuli sijaistoimintona ensin maan kuopiminen ja loppujen lopuksi Helka totesi että pistää hanskat tiskiin ja paineli hallin laitaan ja pisti maaten ja alkoi mököttään. Ei lähtenyt sieltä makkaralla liikkelle, ei iloisilla kutsuilla. Mökötti oikein kunnolla. Tuntui että pienessä pyrripäässä otti niin pattiin kun olisi halunnut tehdä ja tajusi mitä piti tehdä, mutta kun ei ne jalat toiminut niin kuin olisi pitänyt vaikka kuinka toinen yritti. 

Seuraavassa tehtävässä oli muurin pienemmälle osalle neljällä jalalla seisomaan meno ja sitten istumaan jne. Ei onnistu ei meiltä edes seisomaan meno. Otti päähän taas pyrriä. Kolmas tehtävä oli muurin isommalle osalle meno niin että takajalat on sillä, etujalat maassa. Ei onnistunut ei. Vielä olisi ollut tarkoitus tehdä myös niin että etujalat laatikolla ja takajalat maassa kierretään laatikko ympäri. No tässä saatiin tassut oikeisiin asentoihin, muttei se liikkuminen onnistunut.

Eli hyviä treenivinkkejä otetaan vastaan takajalkojen liikeisiin liittyen??? Suretti niin Helkan puolesta kun se niin kovasti yritti tuloksetta noita treenejä. Pitää jostain keksiä kotiin tuollaiset laatikot ja alkaa niillä tekeen treeniä myös. 

...pikku pentu, 6kk...

Niinhän se aika rientää ja Helka-Hulda-Helinä on jo huisat 6kk. Tarkkaan kun miettii niin jonkin verran järkeä on ehkä tullut päähän, mutta toisaalta toinen on vielä niin pentunen että ei uskokaan. Hitaasti hyvät kypsyy, eikö vaan? Tähän uskon kovasti.

Helka oli synttäripäivän "mummolassa" pikkukoirien kanssa hoidossa ja kaiketi oli ollut tapahtumarikas päivä kun kotiin tullessa ei jaksanut kokonaan edes omalle pedille kiivetä vaan tuohon se nukahti. Tyytyväisesti tuhiseva Helka. Oli kuulemma ollut hieman haastavaa tehdä kääretorttua kun Helkahan oli mennyt leipomisen tuoksusta ihan sekaisin, ahne possu tyttö.

Viime sunnuntaina käytiin Sannan kanssa taas pyrrejä juoksuttamassa tai siis Äly & Väläys eli Saru & Helka lähinnä juoksi ja riehui. Ihmiset ja viisas vanha Rene käveli rauhallisemmin.

Nää on niin tällainen parivaljakko.

Helka lähes 6kk.

Kesältä löytyi tällainen kiva "perhepotretti" Oulun venäjäntoyden kesäpäiviltä, emänällä naama mutrulla ja koirat sikinsokin. Miten on tuo Helka ollutkin PIENI!! 

Helinä-Kolina

Helkan uusin kutsumanimi on Helinä-Kolina-Helkama. Onko tämä sitä "one mind"-juttua mitä jotkut agilityihmiset hehkuttaa jos tietää silmät kiinni missä koirasi liikkuu? Minä nimittäin tiedän. Koska sieltä missä Helka on kuuluu aina jonkin sortin helinää tai kolinaa. Ei tarvi nähdä. Riittää kun kuuntelee. Miten se on tollainen tohelo, innoissaan kaikesta niin että pikkuasiat kuten seinät tai huonekalut ei välttämättä ole ollenkaan sellaisia väistettäviä asioita jos on muuta mielenkiintoista. Onko nää kaikki tällaisia nää pyrrit?

Jatkettiin Fiksu Pentu kurssia kun mulla on olo että ryhmätreenaukset vois olla ihan hyvä juttu meille ja lisäksi en osaa yhtään alkaa opettaa tuota pentua agilitytavoille. Ihan kuin olis joku ensimmäinen koira.  Ihan oon pihalla. Apua.  No kurssilla oli sellainen matala puomi siis jotain 30-40cm maasta korkeimmalla kohdalla. Tehtiin sitä lopputunnista ja koko alkutunnin Helka olisi vaan halunnut mennä sitä. No sitten kun vihdoin päästiin testaan "luvan kanssa" niin siitähän se onnessaan jolkutteli menemään heti ekalla kerralla. Pysähtyi alastulolle haisteleen että missä on NAKKIA (kaiketi aika hyvin hajustettu kontakti) ja ei muuta kuin uusiksi. Oikein kiskoi sille puomille. Kuuden kepin pujotteluunkin tutustuttiin ohjureiden kanssa. Sekin meni reippaasti vaikka veikkaan että pörrilö ei tajunnu mitä teki.

Niin olihan tuo mukana ratatreeneissä 1,5 tuntia lauantaina ja sitä vaan otti päähän kun muut sai mennä ja se ei. Varmaan olisi osannu mennä omasta mielestään paljon paremmin kaikki jutut. Sunnuntaina sitten eka kertaa mini estettä esiteltiin Helkalle ja eihän se tohelo varmaan edes tajunnut estettä kun tuijotti etupalkkaa ja sitten ei tajunnu missä se etupalkka on kun pääsi sen esteen yli. Voi luoja. Ehkä ME vaan kehitytään hitaasti? :D

Ajattelin aloittaa taas 100 vatsalihasta päivässä ohjelman itselleni, kunnes tajusin että kun taloudessa on pyrri niin voi olla hankalaa. Pyrrin mielestä kun on aivan mahtavaa kun emäntä makaa olohuoneen lattialla ja ähisee koska sehän merkitsee vain yhtä asiaa. HALAUSTA! Ja tiedättekö ainakin minun pyrri halaa lattialla makaavaa? No änkee ittensä päälle makaamaan ja sitten halataan kovasti ja mussutetaan vähän kielellä naamaa ja hiuksia.

Viime perjantain olin taas vapaalla eli syyslomalla virallisesti. Käytiin taas juoksuttaan pyrrilöitä. Oli IHANA keli!!

Missikuvat tulivat

Helkan koirakuvauspäivän kuvat tulivat. Tai ne kuvat jotka raskin ostaa, kun niin hyviä otoksia oli paljon. Kuvaajana siis kaikissa alla olevissa kuvissa Marjo Väisänen. SUOSITTELEN kuvaaja! Menen koko konkkaronkan eli viiden koiran kanssa joulukuussa kuvattavaksi, saa nähdä mitä siitä tulee.

Mutta tässä hän sitte on Helka eli virallisemmin Houlette de l´Orée des Sapins eli miun pikku yli-hömelö-kohelo-pyrrilön-pörrilö viiden kuukauden ikäisenä. Ihanasti tänäänkin vapaapäivään herätettiin "varovaisesti" partakarvatytön pienellä naaman nuolemisella. Eikä oikeastaan edes ottanut päähän tuollainenkaan kun on tällainen hömelö naama millin päästä naamasta sängyn vierellä.

Kuvat: Marjo Väisänen

I will catch everything I can!!

Ihanaa kun on kotona tuollainen 5,5kk vanha pyrri, jolla  niin murkkuikä alkaa painamaan päälle että hikeä puskee kun ajatteleekin asiaa. Niin onhan Helka ihanan lutuinen possukka, mutta alkaa tulemaan selväksi sekin että mikään tossukka tuo tyttö ei ole. Hänellä on omatahto ja luja sellainen. Veikkaan että tulemme useammastakin asiasta tulevaisuudessa vääntämään hieman "tassua". Sitten kun lisää kaikkeen Helkalle ominaisen "norsu lasikaupassa" tyyppisen toiminnan niin hohhoijaa tätä pentuajan ihanuutta. Siellä missä kolisee, siellä on Helka. Ja vähän muuallakin, jollei joka paikassa.

Sunnuntaina vietin pitemmänkin tovin hikoillessa autotien lähellä olevalla pyörätiellä kun koitin sellaista 300 metrin pätkää edetä ILMAN että koira sinkoilee kaikkien autojen perään. Joskus jopa onnistui, ainakin pari metriä. Takaisinpäin kyläpaikasta tultiin pimeän tullen samaa reittiä, ajattelin fiksuna että tokko Helka pimeällä niin säntäilee. Heh heh. Sinkoilee vielä pahemmin. Kaiketi luulee ottavansa valoja metsästäessään ufoja kiinni. Onkohan muita keinoja kuin siedätyshoito ja loputon emännän hikoilu tähän ongelmaan?

Fiksu Pentu-kurssikin saatiin päätökseen. Tiedä onko koira yhtään fiksumpi, mutta se tuli todettua että eipä tuo ryhmässä treenauksesta ole kovasti moksiskaan. Välillä oli vallan mainio pyrrilö, välillä vähän..no...haastavampi pyrrilö treeneissä mukana. Nyt odotetaan sormet ja varpaat ristissä, jotta tammikuussa alkaisi pentuagilitykurssi niin saisi perushommia alkuun pennulle.

Pikkupyrri piilossa

Viikko sitten sattui ihanan aurinkoinen hetki vapaapäivälle ja käytiin Sannan kanssa juoksuttamassa pyrrilöitä metsässä. Muutamia otoksia sain kameraan. Luntakin oli silloin jonkin verran valaisemassa maisemaa, nyt lumi on enää muisto vain, valitettavasti.

Nuo uljaat rotunsa edustajat

Helka Houpette - levähdyspaikalla

Rene - vanhempi ja viisaampi

Kaksi pöhelöä

Helkan ihan ensimmäinen lumi

Sen kameran piuha jolla saisin videota on jossain "tallessa", joten ensilumivideot jäi ottamatta, mutta kerrankin muutama onnistunut otos Helkasta lumisissa maisemissa.

Oikeasti tilanne oli enemmän tällaista. Nenä maassa.

Ja loppuun kuva mikä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa Helkasta. Pikkuveljeni ja Helka: kuinka varautunut pyreneittenpaimenkoira kohtaa ihmisen.

Välikuvat

Eipä muista milloin olis näin jännittänyt eläinlääkärillä käynti. Hyvä että viime yönä nukutuksi sai.
Tässäpä sitten itse kuva. Minä en näistä mitään ymmärrä, mutta eläinlääkäri meinasi että hyvät lonkat. Onhan jooko onhan?

Diagnoosina oli että takasiin pitäisi saada hieman lisää kulmia ja lisäksi kyynär- ja polvilihastentreenauksen saisi aloittaa eli jumppaohjeita otetaan vastaan. Polvilumpioista sanoi että niiden ympäröivät lihakset vaan hyvään kuntoon, koska se ehkä on se heikoin kohta Helkan jalassa. Lonkkiahan tässä on pelätty mutta niissä ei lääkärin mukaan ole huolenaihetta. Joten nyt vaan koordinaatio- ja lihastreeniä. Passaapi meille.

Ja mitähän muuta. Peruskehuja tietenkin on kerätty. Lääkärimies, jonka Helka ensimmäistä kertaa tapasi kehui luonnetta harvinaisen avoimeksi. Kuten myös eilen näyttelytreeneissä vetäjä sanoi Helkasta että ei ehkä ole tyypillinen rotunsa edustaja kun on niin avoin luonne. Helkasta näyttelytreenit oli kiva juttu, mutta vielä hauskempaa olisi ollut mennä agilityputkeen. Lievää fiksaatiota havaittavissa siis.

Huippumalli haussa

Helkan kanssa käytiin lauantaina 5kk syntymäpäivän kunniaksi valokuvaajalla. Kuvia ei ole vielä tullut katseltavaksi, mutta esimakuna oheisen linkin takaa kuvaa kuvauspaikalta huippumallista.

Eläintarvike Muskettikoiran koirakuvauspäivä

Saa nähdä montako onnistunutta otosta saatiinkaan kun Helkasta oli aivan mahtavaa kun oli monta ihmistä huoneessa ja kaikki ihan häntä varten siellä olemassa. Vähänkö olin ylpeä avoimesta pyrripenikasta.

OKK:n treenihalliin tutustuttiin sitten eilen ja sekään ei aiheuttanut mitään suurempia traumoja vaikka siellä kaikuu ja oli paljon vieraita haukkuvia koiria. Ainoa kammotus oli pimeässä pyöröovi, mutta tokkopa tuo kauaa ongelma on. Myöskään odottaminen rauhallisesti kentän laidalla EI kuulu vielä Helkan vahvuuksiin. Neiti haluaa tehdä itse, ei odotella!

Pari suurempaa ongelmaa on kehittymässä kylläkin. Autoiluhan ei koskaan ole ollut Helkasta mahtavaa, siellä se on häkissä mennyt ihan OK mutta ei se ole auton kyytiin ryntäämässä kuten nämä muut koirat. No nyt autoinho vain on kasvanut että Helkan tajutessa että autolle ollaan menossa niin pistää aivan maihin ja joudun kantaan sen autoon. Ei ole ollut pahoinvoiva autossa tai ainakaan ei ole oksennellut, mutta jokin inhotus sillä on autossa oloon. Kerran se oli lyhyen matkan minun sylissä takapenkillä, silloin oli todella innossaan eli pitänee miettiä häkin siirtoa takapenkille niin että neiti näkee mihin mennään. Jospa se helpottais.

Toinen ongelma on putkiongelma. Fiksu Pentu-tunnilla Helka ei keskittynyt ollenkaan vaan kiskoi koko ajan putkelle. Eli putkiongelma saatu ennen kuin koira osaa edes muita esteitä. No tämän kanssa ehkä pystytään elämään.

Pikapäivitystä

Eipä ole ollut tekemisen puutetta iltaisin kun jotenkin iltoihin kertyy jos jonkin sortin koirahommia. Maanantaisin käydään Fiksu pentuilemassa Tupoksessa Helkan kanssa. Fiksu pentuhan se on jo tietenkin, mutta ei se oppi ojaan kaada. Tällä viikolla mentiin erilaisia alustoja esim pikkupöydälle puomin alas/ylösmeno osien kautta. Omistajan etsimistä piilosta ja tietenkin perusarkitottelevaisuutta. Lisäksi agilityesteistä tutustuttiin putkeen, pussiin, hyppyyn ja jopa renkaaseen. Hienosti Helka on kurssilla ja tykkää tohinalla tehdä asioita.

Ti-ke onkin sitten Veken agilitytreenejä, joten Helka hoitaa koirankäyttöavustajan hommia eli käyttää pikkukoirat erikseen lenkillä (ja toki laiskan omistajankin). Tänään  oli taas pentu-uinti Helkalla ja tällä kertaa Helka menikin ihan ilman altaassa olevaa avustajaa. Ei arastellut edelleenkään paikkaa ja kipusi itse ramppia altaalle, mutta veteen mennessä tarvi hieman apua. Vähän meinasi alkaa vingututtaan muutaman kiekan jälkeen kun yksin reppana joutui siellä altaassa olemaan. Mutta hengissä selvittiin ja edelleen uinti EI näytä Hoopelia väsyttävän. Lisää uintikertoja tullaan varamaan ja taidan ottaa jonkin toisenkin koiran mukaan. Ensi viikolla kylläkin torstaina on Helkalla näyttelytottelevaisuustreenit, joten aina sitä uinnin tilalle jotain keksii.

Lauantaina Helkasta tuleekin sitten valokuvausmalli kun sain peruutuspaikan eläinkaupassa järjestettävään kuvaussessioon. Jos siitä ihan virallisen 5kk kuvan saisi, fiksun sellaisen. Saapa nähdä. Sunnuntaina mennäänkin sitten tutustumaan OKK:n kuplahalliin ja alkaa yhdistetty venäjäntoy/portugalin vesikoira treenivuoro. Helka siellä mukana menossa. Mutta niistäpä sitten myöhemmin.

Jospa sitä viikonloppuna sen verran olisi valoisan aikaan ulkona että saisi Helkaa videolle, jotta päästään sattuneesta syystä analysoimaan sen liikettä vaikka isommallakin porukalla jos jotain kiinnostaa. :D Mutta toistaiseksi eletään onnellisena päivä kerrallaan, koira on kyllä luonteeltaan niin täydellistä lähellä että ei uskoisi tuollaista olevan olemassakaan.

                                                 Helka ja Helkan pikkurakas Veke.

Kuinka väsytät pyrrin uinnilla

Hetken mielijohteesta eli lähinnä eteen sattuneen mainoksen innoittamana ilmoitin Helkan pentu-uintiin. Koirauimalassa en ollut itsekään ennen käynyt, joten pitäähän kaikkea kokeilla. Pentu-uinnissa uintiaika on 10 minuuttia ja taksakin siten hieman alhaisempi. Pitäähän sitä tukea näin lama-aikana paikallista pienyrittäjyyttäkin. Ajattelin myös että tässä hommassa varmasti Helkakin väsyy.  Olenhan kuullut kerrottavan että uudet kokemukset väsyttävät koiranpentuja ja lisäksi uimalan ohjeistuksessakin (www.oulunkoirauimala.fi) oli hyvää lupaava lause eli  "Uinnin jälkeen koirat ovat yleensä hyvin väsyneitä", joten minähän laiskana ihmisenä tartuin tilaisuuteen.

Sanna tuli kameran kanssa mukaan, Sannan blogista löytyykin sitten kuvaa ja pientä videon pätkää kuvaa pienestä vesipedosta Helkasta 
http://arripyrrit.blogspot.fi/2012_10_01_archive.html

Hienostihan Helka paineli menemään ja heti alusta kyllä osasi uida. Eli pärskimistä ei ollut ja liikkeet oli ihan uimaliikkeitä alusta asti. Alkuun avustaja tuki ja auttoi, mutta lopussa meni jo itsekin ilman avustajaa. Ähinä alkoi loppua kohden lisääntymään eli kaiketi hieman jopa voimille otti ja mietin että taitaa olla pentu rättiväsynyt illan.

Kokonaisuutena pitää olla taas ylpeä Helkan luonteesta. Koskaan ei ollut suihkussa käynyt se sujui kivasti ennen ja jälkeen uinnin. Koskaan ei ollut tuolla tavalla uinut ellei pikapullahdusta Oulujokeen taannoin lasketa uintiharjoitteluksi. Eikä myöskään fööniä ole koskaan nähnyt ja vaikka inhoaa isoja ääniä kuten imuria niin kyllä se loppuajasta antoi föönilläkin kuivailla itseään. Ensi viikolla mennään vielä kerran uimaan niin näkeepähän että traumatisoituiko pentu pahastikin vai joko itse haluaa painella suoraan altaaseen. 

Arvatkaapa oliko Helka väsynyt uinnin jälkeen. NO EI! Kotona jatkui sama tohina kuin ei olisi mitään aktiviteettejä ollutkaan vielä monta tuntia uinnin jälleen. 
Paras leikki Helkastahan on "varasta Topilta lelu" eli lauman vanhin leuhottaa Helkalle leluillaan ja Helka toki yrittää sitä itselleen saada. Parhaimmillaan Helka sitten kiskoo lelua kera Topin ympäri asuntoa. 

Vekeähän Helka rakastaa edelleenkin vähän liikaakin. Veke on siis ainoa joka ei Helkaa komentele, mikä on huono kun eihän pentu rajoja ymmärrä ja meinaa innoissaan välillä rytätä Veken kokonaan. Nyt kyllä onneksi Veke on alkanut vähän näyttään kaapin paikkaa Hulda-Helkallekin. Toisaalta Helka jotenkin hoitaa Vekeä, otappa selvää noidenkin suhteesta. Ja kuten kuvasta näkyy, ruokatarjoilu on TAAS myöhässä kun ruokajonossa olevat nukahtavat pystyyn jo.

Mittään muuta ei sitten olla tehtykään koko viikolla. Pentu-kurssi jatkuu maanantaina viikon tauon jälkeen. OKK:n halli on saatu kaiketi eilen pystyyn, avainta sinne vielä odottelen eli mitään suurempaa aktiviteettiä ei olla tehty vaan oltu vaan ja ihmetelty. Perjantain vapaapäivän kunniaksi käveltiin päivälenkki äitimuorille (sellainen 30min kävelyä/suunta) ja Helka auttoi omenapiirakan paistossa siellä kovasti. Tai omasta mielestään auttoi. Emäntä shoppaili hulluilla päivillä sen verran että osti tasapainolaudan, jota ajattelin eniten koirien käyttöön. Tänään Helka meneekin sitten yökylään Sannalle, saapi hieman isompaa painiseuraa ja varmasti taas uusia "väsyttäviä" kokemuksia. Tai saa nähdä väsyttääkö ne sittenkään kun on Helka kyseessä. 

Syksyn sydänsuruja

Syksyn synkkyys on tuonut mukanaan surullisia uutisia koirapuolelta ja eipä ihmispuolellakaan mitään onnellisia loppuja tai tarinoita ole viime aikoina kuulunut. 

Suuresti surettaa ihan tuntemattoman ihmisen puolesta, joka joutui luopumaan pikkupennusta aivan liian aikaisin terveyssyistä. Tämän johdosta vainoharhainen ylihuolehtiva kanaemo-ominaisuuteni on noussut oikein kunnolla pintaan ja vapaa-ajat meneekin Helkan takajalkoja kytätessä ja huolehtiessa että onkohan niissä kaikki hyvin ja miettiessä pessimistinä että "mitä jos ei olekaan".

Ja jos ei Helkassa ja sen jaloissa olisi tarpeeksi huolehtimista niin Veke alkoi oirehtimaan taas. Sain onneksi lauantaille lääkärin ja diagnoosina se, että anaaliongelmat olivat palanneet. Pitänee taas päivittää ruokavaliota, ettei jouduta taas kierteeseen. Eikä siinä kaikki. Veken sydämestä kuului sivuääni, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin kuulunut. Viimeksi huhtikuussa on lääkärissä käyty, tuolloinhan Veken kuonosta leikattiin kasvain ja sydänäänet olivat tuolloin normaalit. Kesäaikaan kyllä mietin ihan ääneenkin että Veke lämpimällä uupuu aika nopeasti, liekö ensimmäinen oire sydänongelmista. Lääkärin mukaan sivuääni oli vielä sen verran "pieni" että ei tarvitse lääkitystä, mutta jos alkaa väsymään tai oireilemaan muuten niin katsotaan uudestaan. Anaaliset puhdistettiin nukutuksessa, joten agilitykisat tältä viikonlopulta jäivät väliin. Kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että Vekellä alkaisi sydänongelmat pahenemaan kauhistuttaa, senhän on minun uskollinen ikiliikkuja! 

Helkahan ei onneksi huolista ja maailman murheista mitään tajua, änkee syliin ja on tyytyväinen ylimääräisestä huomiosta. Pieni sylikoirapyrriskä. Aamulla on niin hellyyden kipeä koira odottamassa huomiota että Helkan aamupissan jälleen onkin vuorossa aina halaushetki. No toki osaa Helkakin jo mieltänsä osoittaa. Jos sitä komentaa, niin sehän "tulkuttaa" äänettömästi takaisin naaman edessä eli suu käy ja mitään ei kuulu. Itepäinen tyttö.

Painoa Helkalla on nyt 7kg ja säkä on kotimittauksella sellaiset 37-38cm. Sottapytty on ihan hurmiossa syksystä kun pääsee lenkillä hyppimään mudassa, lätäköissä, ja ojissa. Mitä likaisempaa hommaa, sitä parempi. Kaikkiin pikku onkaloihin yrittää lisäksi itsensä metsässä änkää, liekö luulee olevansa luolakoira. Tai sitten lehmä, kuten tässä kuvassa.

Autojen  rakastaminen on edelleen erittäin suuri ongelma. Päässä pyörii kauhukuva irtipääseestä autojen perään juoksevasta Helkasta. Irtipito missään autoteiden lähellä ei ole mitenkään mahdollista. Mikään käsky tai komento ei vielä tuolle penikalle ole niin kunnolla päähän pinttynyt että siinä tilanteessa toimisi. Jotta neuvoja "kuinka opetat paimentimen olemaan paimentamatta" otetaan mielellään vastaan.

Kuvauksellinen ranskatar

Helka on aivan liian kaunis kameralle. Puhukoon päivän kuvat puolestaan.  

Toisaalta Helka istuu laumaan kuin nenä päähän tai kuin pyrri oravalaumaan. Tasaisesti hölmön näköistä porukkaa omistajasta viimeiseen koiraan asti. Varmasti tunnistat jos vastaan tullaan.

Hyvän mielen lähettiläs

Helkan tehtävä tässä maailmassa on näköjään olla Hyvän mielen lähettiläs. Harva ihminen on sitä hymyilemättä katsonut. Ja kun vielä on niin mieleltään ihmisiä rakastava tapaus niin piti tänään taas todeta itsekseen että on sitä vaan onnekas kun saa tuon pennun kanssa ihmetellä elämää eteenpäin.

Aamulla Helka saattaa piristää mieltä vaikka istumalla pylly vesikupissa samalla kun odottaa ruokaa ja eipä se märkä takapuoli Helkaa tunnu yhtään häiritsevän. Hyvin Helkamaista on myös se, että pentu tippui Oulujokeen perjantaina  mökkireissulla ja pääsi siis uimaan ensimmäistä kertaa. Sen siitä saa kun pitää sitä vettä ihmetellä ja koittaa ottaa kiinni. Kovin ei näyttänyt pikku pulahdus Helkaa häiritsevän, vähän ihmetteli tilannetta ja sitten jatkui villeily. Tässä kuva sekunti ennen pullahdusta.

Tänään alkoi meillä myös Fiksu pentu-kurssi ja niinhän alkoi kouluttajakin nauramaan kun Helkan näki. Sen verran hassun näköinen on penikka ylikasvaneessa rokkitukassaan ja mormooniparran alussaan. Taas yksi ihminen tehty iloiseksi. Hyvä Helka!! 

Kurssilla positiivisesti yllätti Helka myös minutkin. Jaksoi kohtuullisen hyvin keskittyä tekemiseen, meinasi jopa ihan ilovillejä vedellä välillä kun kehuista innostui. Ja toisaalta kun tylsistyi niin yritti myös kaivaa monttua maahan. Toiset koirat oli ihan jees ja eivät edes pelottanut. 

Viikonloppuna agilitykisoissakin Helka oli jo kuin kotonaan. Lauantaina peuhasi jonkun snautseripenikan kanssa pitkän tovin ja sitten vasta Helkan ilo repesikin kun Sanna tuli Sarun kanssa moikkaamaan. Helka ja Saru saivatkin vetää rallia kahdestaan ja kyllähän tuokin penikka sinnikkäästi veti jo aikamoista vauhtia. Toivottavasti jokin onnistunut kuva Helkastakin saatiin Sannan kameraan vaihteeksi. 
Sunnuntaina Helka oikein kiskoi autolta kohti kisapaikkaa että pääsee hengailemaan paikalle. Viime viikolla eläinlääkärissä oli tosi reipas, lääkäritäti oli ihan paras ja välillä saattoi jopa pistää pötkötteleen toimenpidehuoneen lattialle kun ihmiset lätisi jotain tylsää. Että tällainen pyrritapaus tämä tyttönen.

Tässäpä minä&koiralauma mökillä. Mahdoton tehtävä saada yhteiskuvaa koskaan onnistumaan!

Aurinko sunnuntai

Sunnuntaina oli mitä mahtavin syksykeli, aurinko paistoi ja kohtuullisen raikkaasta aamusta muodostui sitten lämmin päivä. Päivä menikin ulkoilun merkeissä. Ensin tunnin aamulenkki näillä kotikulmilla.

Tarkoitus oli päästää Helka juoksemaan vapaana mutta likka bongasi heti kukonlaulun aikaan myös liikkeellä olleet fresbeegolffarit, joita olisi toki halunnut paimentamaan joten yhteiselämän sovun ylläpitämiseksi pysyi pikku paimennin kiinni puistoalueella.

Pikkukoirat sen sijaan menevät näin....

Lenkkeilymaastot kyllä ovat mitä parhaimmat, voi valita tasaisen nurmikentän,sorakävelytien, pururadan tai metsäpolkujen väliltä. Kaikki kulman takana. Tässä saman lenkin metsäpolkuosiota. Kamerassa ei oikein salama riittänyt tjn.

Iltapäivällä käytiinkin sitten hyvän kelin innoittamana kuvaussessiossa Kaakkurissa. Helkalla kun 4kk tulee ihan juuri täyteen niin pitihän siitä saada kuvapäivityksiä. Tässäpä hän sitten on. Helka-Helkama-Hopo-Höppänä.

Tärähätäneen näköinen omistaja ja kauheen pätevä Tatti, ainoa asia jonka Helka osaa on "sivu". Se osataankin sitten kauheen tomerasti. Laiska omistaja kun ei ole muuta opettanut!!



Ulkoilupäivän ilta päätettiin agilitytreeneihin, joissa Helka kävi katsojan roolissa. Jospa sillä tuo vieraskoira-arkuus häviäisi kun pääsee/joutuu joka paikkaan mukaan.  Jotta tällaista tänne. Huomenna olisi rokotukset ja ensi viikonloppuna kisaviikonloppu Veken ja Kurtun kanssa. Maanantaina Helkalla alkaa Fiksu Pentu-kurssi, joten vähän pelottaa liekö siitä tulee sitten jo ylifiksu? Ainakin hää on ylisöpö, eikö?