Helkan ihan ensimmäinen lumi

Sen kameran piuha jolla saisin videota on jossain "tallessa", joten ensilumivideot jäi ottamatta, mutta kerrankin muutama onnistunut otos Helkasta lumisissa maisemissa.

Oikeasti tilanne oli enemmän tällaista. Nenä maassa.

Ja loppuun kuva mikä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa Helkasta. Pikkuveljeni ja Helka: kuinka varautunut pyreneittenpaimenkoira kohtaa ihmisen.

Välikuvat

Eipä muista milloin olis näin jännittänyt eläinlääkärillä käynti. Hyvä että viime yönä nukutuksi sai.
Tässäpä sitten itse kuva. Minä en näistä mitään ymmärrä, mutta eläinlääkäri meinasi että hyvät lonkat. Onhan jooko onhan?

Diagnoosina oli että takasiin pitäisi saada hieman lisää kulmia ja lisäksi kyynär- ja polvilihastentreenauksen saisi aloittaa eli jumppaohjeita otetaan vastaan. Polvilumpioista sanoi että niiden ympäröivät lihakset vaan hyvään kuntoon, koska se ehkä on se heikoin kohta Helkan jalassa. Lonkkiahan tässä on pelätty mutta niissä ei lääkärin mukaan ole huolenaihetta. Joten nyt vaan koordinaatio- ja lihastreeniä. Passaapi meille.

Ja mitähän muuta. Peruskehuja tietenkin on kerätty. Lääkärimies, jonka Helka ensimmäistä kertaa tapasi kehui luonnetta harvinaisen avoimeksi. Kuten myös eilen näyttelytreeneissä vetäjä sanoi Helkasta että ei ehkä ole tyypillinen rotunsa edustaja kun on niin avoin luonne. Helkasta näyttelytreenit oli kiva juttu, mutta vielä hauskempaa olisi ollut mennä agilityputkeen. Lievää fiksaatiota havaittavissa siis.

Huippumalli haussa

Helkan kanssa käytiin lauantaina 5kk syntymäpäivän kunniaksi valokuvaajalla. Kuvia ei ole vielä tullut katseltavaksi, mutta esimakuna oheisen linkin takaa kuvaa kuvauspaikalta huippumallista.

Eläintarvike Muskettikoiran koirakuvauspäivä

Saa nähdä montako onnistunutta otosta saatiinkaan kun Helkasta oli aivan mahtavaa kun oli monta ihmistä huoneessa ja kaikki ihan häntä varten siellä olemassa. Vähänkö olin ylpeä avoimesta pyrripenikasta.

OKK:n treenihalliin tutustuttiin sitten eilen ja sekään ei aiheuttanut mitään suurempia traumoja vaikka siellä kaikuu ja oli paljon vieraita haukkuvia koiria. Ainoa kammotus oli pimeässä pyöröovi, mutta tokkopa tuo kauaa ongelma on. Myöskään odottaminen rauhallisesti kentän laidalla EI kuulu vielä Helkan vahvuuksiin. Neiti haluaa tehdä itse, ei odotella!

Pari suurempaa ongelmaa on kehittymässä kylläkin. Autoiluhan ei koskaan ole ollut Helkasta mahtavaa, siellä se on häkissä mennyt ihan OK mutta ei se ole auton kyytiin ryntäämässä kuten nämä muut koirat. No nyt autoinho vain on kasvanut että Helkan tajutessa että autolle ollaan menossa niin pistää aivan maihin ja joudun kantaan sen autoon. Ei ole ollut pahoinvoiva autossa tai ainakaan ei ole oksennellut, mutta jokin inhotus sillä on autossa oloon. Kerran se oli lyhyen matkan minun sylissä takapenkillä, silloin oli todella innossaan eli pitänee miettiä häkin siirtoa takapenkille niin että neiti näkee mihin mennään. Jospa se helpottais.

Toinen ongelma on putkiongelma. Fiksu Pentu-tunnilla Helka ei keskittynyt ollenkaan vaan kiskoi koko ajan putkelle. Eli putkiongelma saatu ennen kuin koira osaa edes muita esteitä. No tämän kanssa ehkä pystytään elämään.

Pikapäivitystä

Eipä ole ollut tekemisen puutetta iltaisin kun jotenkin iltoihin kertyy jos jonkin sortin koirahommia. Maanantaisin käydään Fiksu pentuilemassa Tupoksessa Helkan kanssa. Fiksu pentuhan se on jo tietenkin, mutta ei se oppi ojaan kaada. Tällä viikolla mentiin erilaisia alustoja esim pikkupöydälle puomin alas/ylösmeno osien kautta. Omistajan etsimistä piilosta ja tietenkin perusarkitottelevaisuutta. Lisäksi agilityesteistä tutustuttiin putkeen, pussiin, hyppyyn ja jopa renkaaseen. Hienosti Helka on kurssilla ja tykkää tohinalla tehdä asioita.

Ti-ke onkin sitten Veken agilitytreenejä, joten Helka hoitaa koirankäyttöavustajan hommia eli käyttää pikkukoirat erikseen lenkillä (ja toki laiskan omistajankin). Tänään  oli taas pentu-uinti Helkalla ja tällä kertaa Helka menikin ihan ilman altaassa olevaa avustajaa. Ei arastellut edelleenkään paikkaa ja kipusi itse ramppia altaalle, mutta veteen mennessä tarvi hieman apua. Vähän meinasi alkaa vingututtaan muutaman kiekan jälkeen kun yksin reppana joutui siellä altaassa olemaan. Mutta hengissä selvittiin ja edelleen uinti EI näytä Hoopelia väsyttävän. Lisää uintikertoja tullaan varamaan ja taidan ottaa jonkin toisenkin koiran mukaan. Ensi viikolla kylläkin torstaina on Helkalla näyttelytottelevaisuustreenit, joten aina sitä uinnin tilalle jotain keksii.

Lauantaina Helkasta tuleekin sitten valokuvausmalli kun sain peruutuspaikan eläinkaupassa järjestettävään kuvaussessioon. Jos siitä ihan virallisen 5kk kuvan saisi, fiksun sellaisen. Saapa nähdä. Sunnuntaina mennäänkin sitten tutustumaan OKK:n kuplahalliin ja alkaa yhdistetty venäjäntoy/portugalin vesikoira treenivuoro. Helka siellä mukana menossa. Mutta niistäpä sitten myöhemmin.

Jospa sitä viikonloppuna sen verran olisi valoisan aikaan ulkona että saisi Helkaa videolle, jotta päästään sattuneesta syystä analysoimaan sen liikettä vaikka isommallakin porukalla jos jotain kiinnostaa. :D Mutta toistaiseksi eletään onnellisena päivä kerrallaan, koira on kyllä luonteeltaan niin täydellistä lähellä että ei uskoisi tuollaista olevan olemassakaan.

                                                 Helka ja Helkan pikkurakas Veke.

Kuinka väsytät pyrrin uinnilla

Hetken mielijohteesta eli lähinnä eteen sattuneen mainoksen innoittamana ilmoitin Helkan pentu-uintiin. Koirauimalassa en ollut itsekään ennen käynyt, joten pitäähän kaikkea kokeilla. Pentu-uinnissa uintiaika on 10 minuuttia ja taksakin siten hieman alhaisempi. Pitäähän sitä tukea näin lama-aikana paikallista pienyrittäjyyttäkin. Ajattelin myös että tässä hommassa varmasti Helkakin väsyy.  Olenhan kuullut kerrottavan että uudet kokemukset väsyttävät koiranpentuja ja lisäksi uimalan ohjeistuksessakin (www.oulunkoirauimala.fi) oli hyvää lupaava lause eli  "Uinnin jälkeen koirat ovat yleensä hyvin väsyneitä", joten minähän laiskana ihmisenä tartuin tilaisuuteen.

Sanna tuli kameran kanssa mukaan, Sannan blogista löytyykin sitten kuvaa ja pientä videon pätkää kuvaa pienestä vesipedosta Helkasta 
http://arripyrrit.blogspot.fi/2012_10_01_archive.html

Hienostihan Helka paineli menemään ja heti alusta kyllä osasi uida. Eli pärskimistä ei ollut ja liikkeet oli ihan uimaliikkeitä alusta asti. Alkuun avustaja tuki ja auttoi, mutta lopussa meni jo itsekin ilman avustajaa. Ähinä alkoi loppua kohden lisääntymään eli kaiketi hieman jopa voimille otti ja mietin että taitaa olla pentu rättiväsynyt illan.

Kokonaisuutena pitää olla taas ylpeä Helkan luonteesta. Koskaan ei ollut suihkussa käynyt se sujui kivasti ennen ja jälkeen uinnin. Koskaan ei ollut tuolla tavalla uinut ellei pikapullahdusta Oulujokeen taannoin lasketa uintiharjoitteluksi. Eikä myöskään fööniä ole koskaan nähnyt ja vaikka inhoaa isoja ääniä kuten imuria niin kyllä se loppuajasta antoi föönilläkin kuivailla itseään. Ensi viikolla mennään vielä kerran uimaan niin näkeepähän että traumatisoituiko pentu pahastikin vai joko itse haluaa painella suoraan altaaseen. 

Arvatkaapa oliko Helka väsynyt uinnin jälkeen. NO EI! Kotona jatkui sama tohina kuin ei olisi mitään aktiviteettejä ollutkaan vielä monta tuntia uinnin jälleen. 
Paras leikki Helkastahan on "varasta Topilta lelu" eli lauman vanhin leuhottaa Helkalle leluillaan ja Helka toki yrittää sitä itselleen saada. Parhaimmillaan Helka sitten kiskoo lelua kera Topin ympäri asuntoa. 

Vekeähän Helka rakastaa edelleenkin vähän liikaakin. Veke on siis ainoa joka ei Helkaa komentele, mikä on huono kun eihän pentu rajoja ymmärrä ja meinaa innoissaan välillä rytätä Veken kokonaan. Nyt kyllä onneksi Veke on alkanut vähän näyttään kaapin paikkaa Hulda-Helkallekin. Toisaalta Helka jotenkin hoitaa Vekeä, otappa selvää noidenkin suhteesta. Ja kuten kuvasta näkyy, ruokatarjoilu on TAAS myöhässä kun ruokajonossa olevat nukahtavat pystyyn jo.

Mittään muuta ei sitten olla tehtykään koko viikolla. Pentu-kurssi jatkuu maanantaina viikon tauon jälkeen. OKK:n halli on saatu kaiketi eilen pystyyn, avainta sinne vielä odottelen eli mitään suurempaa aktiviteettiä ei olla tehty vaan oltu vaan ja ihmetelty. Perjantain vapaapäivän kunniaksi käveltiin päivälenkki äitimuorille (sellainen 30min kävelyä/suunta) ja Helka auttoi omenapiirakan paistossa siellä kovasti. Tai omasta mielestään auttoi. Emäntä shoppaili hulluilla päivillä sen verran että osti tasapainolaudan, jota ajattelin eniten koirien käyttöön. Tänään Helka meneekin sitten yökylään Sannalle, saapi hieman isompaa painiseuraa ja varmasti taas uusia "väsyttäviä" kokemuksia. Tai saa nähdä väsyttääkö ne sittenkään kun on Helka kyseessä. 

Syksyn sydänsuruja

Syksyn synkkyys on tuonut mukanaan surullisia uutisia koirapuolelta ja eipä ihmispuolellakaan mitään onnellisia loppuja tai tarinoita ole viime aikoina kuulunut. 

Suuresti surettaa ihan tuntemattoman ihmisen puolesta, joka joutui luopumaan pikkupennusta aivan liian aikaisin terveyssyistä. Tämän johdosta vainoharhainen ylihuolehtiva kanaemo-ominaisuuteni on noussut oikein kunnolla pintaan ja vapaa-ajat meneekin Helkan takajalkoja kytätessä ja huolehtiessa että onkohan niissä kaikki hyvin ja miettiessä pessimistinä että "mitä jos ei olekaan".

Ja jos ei Helkassa ja sen jaloissa olisi tarpeeksi huolehtimista niin Veke alkoi oirehtimaan taas. Sain onneksi lauantaille lääkärin ja diagnoosina se, että anaaliongelmat olivat palanneet. Pitänee taas päivittää ruokavaliota, ettei jouduta taas kierteeseen. Eikä siinä kaikki. Veken sydämestä kuului sivuääni, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin kuulunut. Viimeksi huhtikuussa on lääkärissä käyty, tuolloinhan Veken kuonosta leikattiin kasvain ja sydänäänet olivat tuolloin normaalit. Kesäaikaan kyllä mietin ihan ääneenkin että Veke lämpimällä uupuu aika nopeasti, liekö ensimmäinen oire sydänongelmista. Lääkärin mukaan sivuääni oli vielä sen verran "pieni" että ei tarvitse lääkitystä, mutta jos alkaa väsymään tai oireilemaan muuten niin katsotaan uudestaan. Anaaliset puhdistettiin nukutuksessa, joten agilitykisat tältä viikonlopulta jäivät väliin. Kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että Vekellä alkaisi sydänongelmat pahenemaan kauhistuttaa, senhän on minun uskollinen ikiliikkuja! 

Helkahan ei onneksi huolista ja maailman murheista mitään tajua, änkee syliin ja on tyytyväinen ylimääräisestä huomiosta. Pieni sylikoirapyrriskä. Aamulla on niin hellyyden kipeä koira odottamassa huomiota että Helkan aamupissan jälleen onkin vuorossa aina halaushetki. No toki osaa Helkakin jo mieltänsä osoittaa. Jos sitä komentaa, niin sehän "tulkuttaa" äänettömästi takaisin naaman edessä eli suu käy ja mitään ei kuulu. Itepäinen tyttö.

Painoa Helkalla on nyt 7kg ja säkä on kotimittauksella sellaiset 37-38cm. Sottapytty on ihan hurmiossa syksystä kun pääsee lenkillä hyppimään mudassa, lätäköissä, ja ojissa. Mitä likaisempaa hommaa, sitä parempi. Kaikkiin pikku onkaloihin yrittää lisäksi itsensä metsässä änkää, liekö luulee olevansa luolakoira. Tai sitten lehmä, kuten tässä kuvassa.

Autojen  rakastaminen on edelleen erittäin suuri ongelma. Päässä pyörii kauhukuva irtipääseestä autojen perään juoksevasta Helkasta. Irtipito missään autoteiden lähellä ei ole mitenkään mahdollista. Mikään käsky tai komento ei vielä tuolle penikalle ole niin kunnolla päähän pinttynyt että siinä tilanteessa toimisi. Jotta neuvoja "kuinka opetat paimentimen olemaan paimentamatta" otetaan mielellään vastaan.