Eläin Helka ja tutkimusta

Helkan kanssa saatiin vihdoin aikaiseksi käydä Ouluvetissä neurologisessa perustutkimuksessa. Jotain pientä "vikaa" koirassa toki on, mutta tarkkaa ei kukaan ole osannut sanoa mitä. Joten tässäpä tutkimuksen tulosta pienestä pyrrieläimestä vähän lyhennettynä.

"Kliinisessä tutkimuksessa havaittavissa normaalin ulkoisen habituksen omaava koira, minkä takajalkojen/-osan käyttö on hieman epävarman näköistä-> välillä askeltaa normaalisti, kunnes muuttuu osittain ataktiseksi,

Neurologisessa tutkimuksessa potilaalla havaittavissa normaali uhkausvaste ja naamahermotus. Etujalkojen neurologinen status normaalia. Palpatorisesti ei ollut havaittavissa kaula/selkärangassa lihasjännityksiä eikä kipuprovosaatiota.

Takajaloissa oli havaittavissa asentotunnossa vaihtelua normaalista lähes poissaolevaan/viiveelliseen toimivaan. Lihastonustestissä oli havaittavissa vastaava vaihtelu normaalista flegmaattiseen.

Syvätunto normaali.

Takajalkojen patella/tibiarefleksi oli havaittavissa vas takajalassa hypo, oikeassa normaalina. Panniculusrefleksi oik puolella poissa L3-L4 caud, vas puolella L5-L6 caud.

Kokonaisuutena neurologiset löydökset todentavat hermopuutostilaa ts hermopuristumaa tod. näk. selkäydinhermotuksessa.
Jatkotutkimuksena RTG-kuvaaminen, selkä, takajalat/lonkat."

Veikkaan että Helkalla ei vaan ne aivosolut jaksa keskittyä kuin yhteen asiaan kerralla, joten jos on muuta mielenkiitoisempaa---ja sitähän aina on---niin unohtuu kokonaan että kuinka niitä takajalkoja käytetään.

Helkahan tietenkin käyttäytyi lääkärireissulla loistavasti. Miten muuten sitä vois käyttäytyä?? Epäilen kyllä kovasti että tuo eläin ei ole pyreneittenpaimenkoira vaan joku sylikoirarotu, joka mulle on myyty pyrrinä. Sellainen hellyyden kipeä, noutajaluonteinen tuosta on näköjään kehkeytynyt.

Isoin ja pienin mökillä.

Helka ylpeänä esittää: lauma ajettu metsässä kokoon.

KesäHelkaa

Helka mennä porskuttaa edelleen yhtenä ilopillerinä eteenpäin. Hiukkasen on jopa havaittu takajalkojen käytön parantumista vaikka oikeastaan mitään kummempaa ei ole tehty. Mitä nyt hierottu/rapsuteltu ja oltu ja eletty ja liikuttu. Pian joutuu kaiketi alkaa käskyttään neitiä ettei pomppisi koko ajan. HUI, se on todella suuri saavutus meille tai Helkalle, jonka en koskaan uskonut pomppivan!!   Jos tässä syksyn aikana saisi vielä varattua ajan neurologisiin tutkimuksiinkin niin selviäisi sekin puoli sitten...laiska minä....

Helkan koiranlukutaito on kyllä mainiota. Se on kesän aikana päässyt tutustuun eri tilanteissa uusiin koiriin etenkin pikkukoiriin eli toitsuihin ja aina on hyvin mennyt tilanteet vaikka ehkä osa vieraista koirista on voinut Helkaa ensin hieman arastella. Mutta Helka on antanut arkojen tapausten ottaa aikansa ja osoittanut että on hyvin vaaraton isompi koira. Venäjäntoyden Oulun alueen kesäpäivillä on Helka ollut kuin yksi toitsu...mitä ny vähä isompi. Ihmisten tapaaminen nyt ei mikään ongelma ole, lähinnä ongelma on edelleen se liiallinen ihmisten tykkääminen.

Kuumansietokyky Helkalla on todella huono. Hellepäivinä lyhyet lenkit, paljon pysähtelyä ja paljon vettä. Siinä meidän resepti. Muutenhan tuo on edelleen...sellainen rakkauspakkaus ettei toista tule olemaan.

Tällainen kesä-Helkan tervehdys!

Helka täyttää tänään vuoden!!

Helka, pieni-suuri pyrrieläin täyttää tänään vuoden. Onnea ja iloa siis päivään!!!

Elossa ollaan, nautitaan kesästä (ja ampiaisten ja kaiken maailman pörriäisten metsästyksestä).  Agilitykisoissa ollan käyty virallisena kisaturistina ja nähty ihan joku uusi pyrrikin vahingossa. Muuten vaan on ihmetelty kevättä ja Helkan tapaan maistettu kaikkea kivaa ulkona. Voi paskansyöntiautomaatti.

Karvat kohdillaan, tuumii Helka

Paimennin on harjoitellut linnuilla kovasti paimennusta. Tässäpä pyrri luonnollisessa elinympäristössään lintupaimenena.

Helka, pieni sydämensärkijä

Pari viikkoa sitten kävimme Helkan kanssa fysioterapeutilla takajalkojen vuoksi ja aika karua diagnoosiahan sieltä saatiin. Etupää hyvä, selkä hyvä, takajalat ihan eri paria etujalkojen kanssa. Takaset kintereistä alaspäin ovat todellakin järkyttävän ylitaipuvat ja kunnon hoitoa/leikkausta yms tuohon vaivaan ei ole tiedossa. Näyttää välillä että napsahtavat milloin vain poikki. Jotenkin tuntuu että vaiva on vain pahentunut nyt kun Helka on saavuttanut "aikuismittansa".

Agilityhommat loppuivat pääsiäisenä pitkänä perjantaina viimeiseen pentuagilitytuntiin, jossa Helka oli niin onnessaan ja innoissaan että pahaa itsellä teki. Jatkossa keskitytään nauttimaan yhteisestä ajasta, harrastetaan jumppausta ja perusjuttuja ja toivotaan että jalat kestävät vielä jonkin aikaa niin että kipuja ei tule. Parille Rally-Tokin ratatreenikerralle Helka on menossa huhtikuussa, joten ihan kaikkea ei tekemistä ei ole tarkoitus lopettaa. Koirakaveriseura on jatkossa valikoitua, vain "parhaat" eli siivosti leikkivät pääsevät leikkimään Helkan kanssa tietenkin. Ongelmallista sinänsä, että Helkahan haluaisi leikkiä kaikkien kanssa.

Fysioterapeutilta saatiin mukaan lukemiseksi artikkeli "Kuinka tunnistat koiran kivun" ja kasan jumppaohjeita sekä ohjeistus aloittaa päiväkirja treeneistä sekä koiran käyttäytymisestä yleensäkin jotta voidaan tunnistaa kipuilun aloittaminen. Toukokuussa katsellaan fyssarilla sitten uudestaan tilannetta.

Helka, tuo iloinen ölisevä karvanaama on ihan autuaan tietämätön tietenkin tilanteesta ja ihmettelee miksi emäntä sitä niin kovin halailee ja emännän naamalla on välillä jotain suolaista vettä jota partainen tyttö avuliaana nuoleskelee pois. Vaikka sinänsä jalkojen heikko tilanne oli tiedossa, niin on tässä pari viikkoa pitänyt tehdä todellakin surutyötä itsensä ja tuon elämänilon kanssa. Välillä kyllä tuntuu että pahimman luokan sydämensärkijä tuo karvakasa taitaa olla.

Mutta eipä tässä auta kuin nauttia elämästä niin kauan kuin jalat kantaa Helkalla. Eniten suututtaa tässä se, että oikeasti tuo pyrrityttö on kyllä niin täyspäinen elämän ilopilleri, että harvoin tuollaista koiraa kohdalle sattuu ja sitten fysiikka pettää. Luonne on aivan kultaa, etenkin kun on kuullut että rodussa tuo luonnepuoli ei aina ole se vahvin osa-alue.  Lenkeillä vastaantulevista koirista saa Helka aina leivottua itselleen leikkikaverin, ihmiset ovat maailman parasta ja huumoriakin löytyy. Tarvittaessa. Mutta toisaalta taas se hernekin saattaa nenään livahtaa jos pyrrineiti kokee väärinkohdelluksi tulleensa.

Pääsiäisenä on ulkoiltu ja nautittu keleistä. Pyrrityttö tippui ojaankin, sitkeä luonne kun on niin sisukkaasti pois piti ihan itse päästä. Ei tarvi auttaa on Helkan motto.

Aamun varhaiset pitemmät lenkit on käyty Helkan kanssa kahdestaan nauttien metsästä, olemisesta, elämästä. 

Koe seikkailut, matkoja taita.
Näe vehreitä marjamaita.
Maut maista ja ääniä kuule.
Ota selvää, älä vain luule.
Koe villisti elämän retki,elä jokainen, jokainen hetki. -Tuntematon-

Kuvija kuvija

Parin viikon viheliäinen flunssa on vienyt voimat ja aivot mukanaan, joten turhaa yrittää mitään älyllistä tekstiä kirjoitella. Helkan kanssa jouduin jättämään välistä yhden rally-toko tunnin ja yhden pentuagilitytunnin kun olo oli mitä oli. Myös yhdet agilitykisat jäi Veken kanssa sitten välistä.

Huomenna on lomapäivä (sairastaen menee) ja Helkan kanssa mennään ihmetteleen sen takajalkoja fysioterapeutille seuraavaksi.  Tänään oli viimeinen rally-toko tunti ja tehtiin pieni ratakin joka tuomaroitiin. Pisteitä tuli 89/100,yhtäkylttiä piti Helkan käydä tutkimassa ja pyöriä sen ymäpäri (-10p) ja lisäksi vauhdin muutoksessa remmi kiristyi liikaa (-1p). Muutenhan tuo oli oma itsensä treeneissä eli tekemistä pitäisi olla koko ajan ja mitä jännittävämpää, sitä parempi.

Mutta tässäpä muutama kuva lenkeiltä viime päivinä. Onneksi metsäpolulle pääsee heti "ulko-ovelta" joten on tällainen puoli kuntoinen saanut koiran raahattua lenkille juokseen jotenkin. Välillä ollaan tietenkin käyty tuijottamassa hiihtäjiä (saako ottaa kiinni saako?) ja fresbeegolffareita (saanko mennä noiden kanssa pelaan saanko?).

Lauantaisin meillä katsotaan Avaraa Luontoa! Tai Helka katsoo. 

Taas on kuvattu...

Joulukuussa kävin koko poppoon kanssa kuvaajalla ja tässäpä otoksia eli muutama orava ja pyrrieläin ikuistettuna. Koirathan ovat lk chihuahua Topi 8v, pk venäjäntoy Turo 7v, pk venäjäntoy Veke pian 6v ja lk venäjäntoy Kurttu 3v ja Helka alle 1v.

Helkalla pitää kiirettä jotta pysyy oravalauma koossa.

Pikkukoirulit omassa kuvassa. Topi, Turo, Veke ja Kurttu.

Pojat eli virallisesti Aristofer "Topi", FI MVA Angel Konfeti "Veke" ja FI&S MVA Miliisin Tito eli Turo.

Vanhaherra Topi yksityispotretissa.

Ja vielä kerran koko jengi. Kaikki katsovat onnistuneesti eri suuntiin, mutta jotenkin tämän näköistä se meidän homma yleensä on. Hieman sekavaa...muiden mielestä ehkä. Ja omastakin joskus. 

Venäjäntoyt, chihuahua ja pyrri - toimii

Kuvan näky tältä päivältä kertoo että joskus sitä vaan on onnea elämässä. Helka on ihan parasta. Pikkuiset ja yksi hieman isompi koira toimii hyvin kun isompi on sellainen kuin Helka. Kuvassa Veke on löytänyt lämpimän nukkumapaikan Helkan vierestä.

Treffien kuvasatoa

Muutama kuvanen Helkasta koirapuistotreffeiltä.

Aina kauniina

Kuvapäivitys

Helka-Hulda-Sikuriinan elämään ei suurempia uutisia kuulu, joten kauheesti ei ole kirjoitettavaa. No onhan sen kanssa Rally-Toko kurssi korkattu, mutta muuten peruselämää vietetty. Pentuagilitykurssin ilmoittautuminen oli tullut emännän loman aikana, joten sitten kun lomasta olin palautunut arkeen ja kurssi-ilmon huomasin niin täynnähän se oli jo. Joten agilityn aloittelu saa odotella, toisaalta eipä noilla takasilla olekaan kiire aloittaa. Takajalkatreeniä tehtiin viimeksi eilen kun hieman oikaistiin metsässä ja saatettiin pikkaisen eksyäkin. Umpihangessa kahlausta siis ohjelmassa, teki hyvää emännälle JA koiralle. Hiki tuli ja pyrriskäkin otti kunnon unet kotiin päästyään.

Pitänee kuitenkin saada itseä niskasta kiinni jossain vaiheessa että lähtisi kuitenkin tuonne hallille itekseen opetteleen jotain juttuja. OKK:n hallissa vaan vapaata aikaa ei tahdo olla kovinkaan paljoa valitettavasti....tai olisihan tuolla päivät vapaata mutta palkkatyö haittaa silloin harrastusta.

Helka hyljättiin myös pariksi päiväksi koirahoitolaankin tuossa viikko sitten kun olin koirattomalla lomalla. Jotenkin hassua että ei edes stressannut itse Helkan jättöä hoitolaan kun tiesi että se on niin mutkaton ja täyspäinen tapaus että ei se hoitolareissusta hetkahda jos hoito on sentään jollain tasolla. Pari päivää Helka oli hoitolassa ja sitten maailman paras hoitotäti Helkan mielestä eli Sanna kävi "pelastamassa" Helkan omiin hoiteisiin. Sen verran Helka kuitenkin oli vetässyt hernettä hienoon ranskalaiseen nenäänsä että kun sunnuntaina Helkaa menin hakemaan Sannalta niin neiti ei huomannut minua ollenkaan. Kotonakin vielä sunnuntai-illan mökötti...Eli pohjimmiltaan herkkis tuo tyttönen.

Helkan luonne on kyllä muuten niin mahtava että eipä ole tällaista koiraa eteen aikaisemmin sattunut ja tuskin tulee sattumaankaan. Pikkukoirien kanssa osaa nuoresta iästä huolimatta olla todella fiksusti. Ihmisten kanssa tulee toimeen eli rrrrrakastaaa.  Koirien kanssa tulee toimeen. Pääsääntöisesti reipas, avoin, utelias...vähän kotona sellainen sylikoiramainen lutunen pyrriskähän se on. Mietityttää että saa nähdä juoksujen aikaan ottaako se nämä pikkukoirat pennuikseen ja kehittää valeraskautta. Eilen käytiin ruokaostoksilla Mustissa ja Mirrissä ja puntari siellä näytti että Helkassa on sitten 10,5kg rakkautta.

Helka ja pikkuoravat.