Sydämentykytyksiä ja muuta pikku projektia

Päivät menee viuhahtaen että ei perässä pysy. Muutto olisi kuukauden vaihteessa, mutta on tässä ollut tätä pentuprojektia ja agilitykisaa ja talkoohommia ja työhommia sen verran viime aikoina että pakkaaminen on hetkeksi jäänyt. No toivotaan että superpunnerrus lauantaina onnistuu ja tavarat siirtyy paikasta A paikkaan B kivuttomasti. Koirien kannalta uudessa väliaikaisasunnossa puitteet on kunnossa, mahtavat lenkkimaastot, agilitykenttä ja halli melkein kulman takana ja tietenkin koiranomistajalle pakollinen oma pikku piha missä saa Helka-tattikin istuskella.

Helka sai aiheutettua mellkein sydänkohtauksen kirjoittajalle viime viikolla. Aamuisin koirat saavat ennen töihin lähtöä koirat olla normaalisti vielä takapihalla ihmettelemässä samalla kun pistän itseä "työkuntoon". No eräänä aamuna Helka olikin kadonnut pihalta, ei näkynyt missään eikä tullut kun viheltelin ja huutelin. Kädet täristen siis paniikissa huutelemaan Helkaa pitkin pyöräteitä ja silmissä näin jo auton alle jääneen Helkan kuvan. Tällaisella rauhallisella asuma-alueella kun ainoat autoruuhkat ovat aamulla ja illalla kun ihmiset lähtevät/palaavat töistä. Ja tuohon aikaan toki Helka päätti kadota, joten ajattelin että auton alle se jää. Kävelin ja huutelin ja ei näy Helkaa missään. Palasin takaisin taloyhtiön pihalle itku silmässä ja paniikissa. Ja ONNEKSI sieltä se Helka löytyi, autokatoksesta oman auton vierestä istumasta. Pikkaisen oli hämmentynyt ja paniikissa sen näköisenä että "hups, mitäpä tuli tehtyä". Mutta pääasia että löytyi. 

Parina päivänä sitten piti vakoilla että miten ihmeessä tuo on päässyt aidasta läpi ja näköjään tekniikkana on siis vatsa-sisään-luikertelu-vääntelehteminen-aidan raosta. Jottapa fiksu likka. 

Lauantaina ja sunnuntaina Helka olikin kisaturistina agilitykisoissa. Ajattelin että kyllä se 6 tunnin rupeaman jälkeen pentua väsyttäisi, mutta lauantaina kotiin palatessa koira oli kuin ei mitään olisi tehnyt koko päivänä. Sunnuntaina onneksi patteritkin hieman alkoivat loppumaan kun Sanna kävi lenkkeilyttämässä riehuntalenkin ja lämmin ilma selkeästi pehmittää Helkaa. 
Tässäpä pari otosta sunnuntailta, pakko laittaa tänne kun on kerrankin onnistuneita otoksia Helkasta. 

Kaikki kuvat Sanna Tapaninaho

Viimeisessä kuvassa Helka sivulla perusasennossa. Tosi pätevänä. 

Niin agilitykisoissa Kurttu starttasi kesän ainoat startit hupimielessä ollen kolmas ja ensimmäinen  Mini1 kisassa. Osaahan tuo vuoden tauon jälkeen tehdä mitä nyt agilitykentällä esteillä pitää tehdä. Vauhtia löytyisi jos sille päälle sattuisi. Ainoa mikä Kurttua motivoi on kontaktiesteet ja valitettavasti niitä kun on niin vähän niin muu osa radasta on hitaan puoleista. Veke puolestaan jaksoi hyvin lauantain pari starttia, hyppyradalta ensimmäinen nollarata ja agiradalta vitosen rata, oma moka keppeillä kun menin törkkäilemään sinne. Sunnuntaina selkeästi oli vauhti hitaampi, oiskohan ollut toinen rata yliaikanolla ja toisesta radasta ei mitään muistikuvaa. Sijoitukset viikonloppuna 4., 3., 1. ja 2. Mini2 kisoissa.

Tällaista räpellystä meidän meno vielä on, hyppyrata lauantailta.

http://www.youtube.com/watch?v=AjrW1wZXgms&feature=share&list=UUyod_0CBT6dyAm-hnTtY7KA

13 viikkoa ja 4,7kg

Helka kävi tänään ensimmäisillä rokotuksilla 13 viikon iässä. Päästiin viralliseen puntariinkin ja painoa on kertynyt neitille 4,7kg. Kaikkihan Helkaan tietenkin vastaanotolla ihastui, niin että kovin lämpimästi toivotettiin tervetulleeksi 4 viikon päästä jälleen lääkärille. Rodusta kyseltiin ja muutenkin nappisilmälle lässyteltiin.

Vieraat koirat ja pieni tila hieman jännitti Helkaa. Kovasti yritti istualtaan tuijottaa paria shelttiä kumoon ja omituisesti liikkuva pentutanskandogikin sai omat tuijotukset. Itseä saa kyllä syyttää että sisätilat oudoksuttaa Helkamaa, hyvillä ilmoilla tullut harrastetua vain ulkoilmakierroksia oudoissa paikoissa. Sisätilat ovat pakostakin jääneet vähemmälle. Takapään liikkeestä lääkärin kanssa keskusteltiin ja saatiin ohjeeksi metsäjuoksua mättäille. Sinne siis heti aamusta, mitä väliä vaikka tänä aamuna olikin huimat 2.5 astetta lämmintä kun ensimmäiselle lenkille lähettiin. Hanskat alkaisi oleen aika kivat asusteet aamutuimaan täällä pohjoisessa.

Helkahan osaa jo toki istua ryhdikkäästi asennossa käskystä. Näinhän se menee....Hää on vaan niin höpsö pentu.

Peruspäivää

Aamupäivällä pihatöissä. Puutarhuri piilossa.

Illalla treffatiin koirakavereita ja Helka hoiti Topin juoksutusta, jottei Topi pääse muhkuksi.

Välillä hieman jännitti kun koiralauma mekkaloi. 

Mutta jännitys unohtui kun oli kaikkea tutkittavaa. Helka osaa kulkea vieraassakin paikassa häntä kippuralla kuten muutkin "isot" koirat.

Kun possu tuli taloon...

Siis minua on huijattu!! Ei minulle mitään pyreneittenpaimenkoiran pentua ole tullut asumaan, minulle tuli ihan aito ja oikea pyreneittenpossu! Vähän olen nyreissäni ja tunnen itseni petetyksi kun olen lukenut kyllä enemmän kuin osani tietoutta pyreneittenpaimenkoirista, mutta tästä possuosiosta ei ole ollut yhdessäkään kirjoituksessa mitään mainintaa. Että hyvät ihmiset, pikkaisen voisi niihin koirarodusta kertovaan rotumääritelmiin/luonnehdintoihin kirjoittaa sitä totuuden siementäkin mukaan. 

Possun nimi on Helka. Helka-possun kanssa ei ole tylsää ei. Muutama päivähän meni vieraskoreasti oikein kivasti, mutta sitten Helkan sisäinen possu pääsi valloilleen.  Tässä kuva Helka-possusta suohirviön kanssa, jota treffattiin lauantaina riehumisen merkeissä. Suohirviö on myöskin rotumuunnelma pyreneittenpaimenkoirasta. Uljaan näköinen, kuten kuvasta näkyy.

Ensinnäkin meillä on Helkan kanssa hyvinkin eriävät mielipiteet puutarhanhoidosta. Helka on tehnyt e r i t t ä i n selväksi että hän haluaa hieman kuoppaisen, multaisen, mielellään jopa mutaisen puutarhan. Tähän tapaan:

Kuvasta näkyy että puutarhakoriste-esineillä EI ole paikkaa Helkan puutarhasta. Näitä Helkan puutarhoja on pihalla tällä hetkellä se 3 kpl ja lisää tulee kun edellisen suljen toiminnasta. Ja kyllä se possu tietää että tuota ei saa tehdä. Älkää vain antako nättien silmien huijata teitä. Huijasi ne minuakin alkuun.

"En minä täällä mitään tee, näin nätisti vain katselen"-ilme:

Possu osaa myös sotkea. Voi että se on niin kiva kun ensin myöritään tuolla kostealla nurmikolla ja mullassa ja sitten vedetään riemuhepulirinkiä sisälle-ulos-sisälle-ulos. Eikö tytöt ole yleensä tarkkoja siisteydestään, no  Helka ei ole!!

Vielä alkuviikosta olin toooosi ylpeä kun Helka otti hyvin kontaktia, tuli luokse (aika hyvin) käskystä mutta nyt on possumoodi mennyt korviinkin. Aamulla tuli pikkaisen kiire agilitykisoihin kun erehdyin hieman torkutuksen käyttöön herätyskellossa. No Helka puuhasi puutarhahommia takapihalla (yllätys) ja minä huutelemaan sitä sisälle, jottei vallan myöhästytä. No Helkapyrripossukkahan pisti ihan ranttaliksi luokse tulon kanssa. Juoksi karkuun, pentuärinäpurina päällä. Melkein tuli luokse, katteli ilkikurisesti ja hirvellä vauhilla örinän kanssa ohi. Koitappa siinä metsästää kiireessä pyrripenikkaa pihalta kopiksi. Ei ole helppoa ei.  

Onneksi possu teki virheliikun ja säntäsi sisälle ja ehdin pistää oven kiinni. Ja sisällähän piti niillä paskasenmultaisillatassuilla vetää vielä villirallia niin että melkein koko kämppä on nyt paskasia tassunjälkiä täynnä. Ihanaa pentuaikaa! Mä niin odotan että tuolle tulee jälkilähetyksenä aivot ja järki! 

Sen verran aamulla lähtö venyi että ei ehtinyt tulla kisajännitystä vaan lähinnä jännitystä siitä että ehditäänkö Keminmaahan kisoihin ajoissa. Päästiin paikalle, ilmoittaudun ja rataantutustuminen alkoikin melkein heti. Eipä ehtinyt koiraa juuri lämmitellä ja keskittyminen oli mitä oli. Ei unelmatilanne alkuunkaan. Possumoodi oli tarttunut Vekeenkin, ensimmäisellä radalla ihan possuloikka puomin alastulolla, toinen vitonen putkisähläilystä, joten kymppi+yliaikaa oli ensimmäisten kakkosten kisan tulos. Silläkin sijoitus 1, mutta aika kohellusrata.  Toinen rata meni myös ihan plörinäksi, hylkyä pukkasi, sitä ennen oli alla jo ainakin 10vp. Ei jaksanu ei. 

Jotenkin ihan outo kisakokemus. Kiireellä paikalle, äkkiä radalle, yhtä äkkiä toiselle radalle ja siinäpä se sitten oli. No pääasia että Veken kanssa korkattiin nyt kakkosluokka. Tuskin meidän etenemillä ylemmäs päästän. Jälleen kerran kuunneltiin rodun arvailua palkintojenjaossa. Aika tyypillistä esimerkkiä agilityihmisten koirarotu tietämyksestä ja yleensäkin lajin keskittymisestä pariin rotuun. Blaah. 

Mutta oli mulla hienot kannustusjoukot kisoissa! Helka ja Turo kannustivat, Veke ja omistaja koheltivat.

Helka korkkasi kisauran...tai ainakin kisasi kannustusjoukoissa. Oli hirveen tomera eikä edes peljännyt pahasti, alkuun jännitti mutta sekin olotila meni nopeasti ohi. Siellähän tuo olisi painellut menemään kuin aina olis kisoissa käynyt. Jotain isompaa ohimenevää koiraa hieman komentelkin häkistään. Pentuhaukulla. Tosi vaikuttava ääni.

Onni on kun on monta jotka välittää

Helka kävi maanantaina eläinhierojalla/luontaishoitajalla kopeloitavana. Helpompi se on alkaa pistämään asioita kuntoon 11-viikkoisesta pennusta kuin monta vuotta vanhasta koirasta. Ja kyllähän Helkasta kunnon pyreneittenpaimenkoira tulee kunhan tässä ohjeitten mukaan annetaan vähän aikaisempaa elämää parempaa rakennusainetta pennulle ja rauhassa edetään neitin kanssa. 

Itsekseni mietin kun Helkan kanssa vastaanotolle mentiin että harvan koiranpennun elämässä on näin ihmisiä jotka kovasti välittää. Ihan kaksin kappalein oli vastaanotollakin ohjeistusta ihmisiä kuuntelemassa kun on omistaja-omistaja ja sijoituskoti-omistaja olivat paikalla. No pitää muistaa että Helkan tapauksessahan kovasti Helkasta välittäviä ihmisiä alkaa olla jo monta. Sellainen hellyttävä pusukone se on. Kuka tällaista ihmisrakasta nappisilmää voi vastustaa? 

Toitsujen kesäpäivät

Tänään oli vuorossa Oulun seudun toitsujen perinteiset kesäpäivät. Päivät vietettiin tällä kertaa lenkkeilyteemalla. Suunnattiin porukalla Rajahaudassa sijaitsevaan Letoniemen luontopolulle ja siellä sijaitsevalle nuotiopaikalle makkaranpaiston merkeissä. Harmittavasti peruuntumisia tuli

viime hetkellä, mutta mukana oli kuitenkin sen 14 toitsua, yksi chihu ja tietenkin Helka pyrriedustajana.

Helka tervehtii lasta.

Helkahan meni porukan mukana kuin kala vedessä. Luuleekohan se reppana olevansa venäjäntoy? Toivottavasti ei!! Vähän penikkaa jänskätti jos useampi koira alkoi kuorossa haukkumaan, mutta ei kuitenkaan lähtenyt karkuteille tuollaisissakaan tilanteissa. Reipas tyttö! Reilun kahden tunnin reissu oli riittävän pitkä Helkalle ja lähdetiin ensimmäisinä kohti kotia, paluumatkalla nuotiopaikalta pääsikin hikoilemaan ja kantamaan nukkuvaa pyrripenikkaa pitkin pitkospuita. 

Helka suhtautuu mielestäni tosi avoimesti uusiin ihmisiin eikä uudet koiratkaan pistä paniikkia päälle. Toki tukena ja turvana on ollut usein tuttuja koiria, joten pitäisi muistaa/jaksaa/ehtiä kulkea penikan kanssa paljon yksinkin niin tulee omaa varmuutta. Jotenkin pitää muistuttaa itselle että tuo penikkahan on vasta 11 viikkoa vanha, tuntuu kuin se olisi paljon vanhempi. Tai ainakin tuntuu että se olisi tuossa pyörinyt jo paljon pitempään kuin 1,5 viikkoa. Tai sitten se on vaan niin ylifiksu (tietenkin!).

Helka ja Emppu, kesäpäivien nuorimmat

Suunnitelmissa oli että Helka olisi käynyt tänään ensimmäisissä agilitytreeneissä. Ei toki treenaamassa vaan kentän reunalla katselemassa kun Vekellä oli treenit illalla. Sen verran oli pentu väsynyt tuon kesäpäiväreissun jälkeen että sai jäädä kuitenkin kotiin nukkumaan. Vekehän oli ihan yllättävän pirteänä treeneissä, ottaen huomioon päivän ulkoiluohjelman. Näköjään mitä vähemmän treenaa, sitä paremmin menee. Ainakin sitten niissä harvoissa treeneissä. Kisojakin olisi edessä, jos sitä jonkin hyvän radan saisi aikaiseksi ilman että itse hermostuksissaan sössisi kaikkea.  

Helka-Helkama kulkee. Ulkona jalat pysyy mukana menossa ihan jees, sisällä vähän vetää spagaattia liukkailla lattioilla. Muutenkin on menoa enemmän kuin koordinaatiokykyä, niin tietäähän sen missä solmussa sitä sitten mennään. Mutta hyvä etenemä, sehän se on pääasia. Tyylillä niin väliä. :)

Sitä voisi luulla että tällainen paimenninkoiranpenikka ei pääsisi karkuun niinkin pienen koiran kuin toitsun kestävästä aidasta, mutta Helka on osoittanut luulon vääräksi. Kaksi kertaa on pitänyt hakea karkulainen aidan takaa jo tähän mennessä. Ei siis voi jättää hetkeksikään valvomatta pihalle. Se on multa parempaa aidan toisella puolella selvästi.

Mutta onhan se söpö, välillä. Ei söpö kello 05 aamulla kun haluaa ruokaa. Oppii nopeasti. Istu on jo tuttua kauraa, seuraavaksi pikkujuttuja kuten IRTI olis tosi kiva oppia. Ainakin emännän mielestä.


Helkan kuvia löytyy tästä linkistä lisää:
http://turontella.galleria.fi/kuvat/Houlette+de+l++Oree+des+Sapins/