...pikku pentu, 6kk...

Niinhän se aika rientää ja Helka-Hulda-Helinä on jo huisat 6kk. Tarkkaan kun miettii niin jonkin verran järkeä on ehkä tullut päähän, mutta toisaalta toinen on vielä niin pentunen että ei uskokaan. Hitaasti hyvät kypsyy, eikö vaan? Tähän uskon kovasti.

Helka oli synttäripäivän "mummolassa" pikkukoirien kanssa hoidossa ja kaiketi oli ollut tapahtumarikas päivä kun kotiin tullessa ei jaksanut kokonaan edes omalle pedille kiivetä vaan tuohon se nukahti. Tyytyväisesti tuhiseva Helka. Oli kuulemma ollut hieman haastavaa tehdä kääretorttua kun Helkahan oli mennyt leipomisen tuoksusta ihan sekaisin, ahne possu tyttö.

Viime sunnuntaina käytiin Sannan kanssa taas pyrrejä juoksuttamassa tai siis Äly & Väläys eli Saru & Helka lähinnä juoksi ja riehui. Ihmiset ja viisas vanha Rene käveli rauhallisemmin.

Nää on niin tällainen parivaljakko.

Helka lähes 6kk.

Kesältä löytyi tällainen kiva "perhepotretti" Oulun venäjäntoyden kesäpäiviltä, emänällä naama mutrulla ja koirat sikinsokin. Miten on tuo Helka ollutkin PIENI!! 

Helinä-Kolina

Helkan uusin kutsumanimi on Helinä-Kolina-Helkama. Onko tämä sitä "one mind"-juttua mitä jotkut agilityihmiset hehkuttaa jos tietää silmät kiinni missä koirasi liikkuu? Minä nimittäin tiedän. Koska sieltä missä Helka on kuuluu aina jonkin sortin helinää tai kolinaa. Ei tarvi nähdä. Riittää kun kuuntelee. Miten se on tollainen tohelo, innoissaan kaikesta niin että pikkuasiat kuten seinät tai huonekalut ei välttämättä ole ollenkaan sellaisia väistettäviä asioita jos on muuta mielenkiintoista. Onko nää kaikki tällaisia nää pyrrit?

Jatkettiin Fiksu Pentu kurssia kun mulla on olo että ryhmätreenaukset vois olla ihan hyvä juttu meille ja lisäksi en osaa yhtään alkaa opettaa tuota pentua agilitytavoille. Ihan kuin olis joku ensimmäinen koira.  Ihan oon pihalla. Apua.  No kurssilla oli sellainen matala puomi siis jotain 30-40cm maasta korkeimmalla kohdalla. Tehtiin sitä lopputunnista ja koko alkutunnin Helka olisi vaan halunnut mennä sitä. No sitten kun vihdoin päästiin testaan "luvan kanssa" niin siitähän se onnessaan jolkutteli menemään heti ekalla kerralla. Pysähtyi alastulolle haisteleen että missä on NAKKIA (kaiketi aika hyvin hajustettu kontakti) ja ei muuta kuin uusiksi. Oikein kiskoi sille puomille. Kuuden kepin pujotteluunkin tutustuttiin ohjureiden kanssa. Sekin meni reippaasti vaikka veikkaan että pörrilö ei tajunnu mitä teki.

Niin olihan tuo mukana ratatreeneissä 1,5 tuntia lauantaina ja sitä vaan otti päähän kun muut sai mennä ja se ei. Varmaan olisi osannu mennä omasta mielestään paljon paremmin kaikki jutut. Sunnuntaina sitten eka kertaa mini estettä esiteltiin Helkalle ja eihän se tohelo varmaan edes tajunnut estettä kun tuijotti etupalkkaa ja sitten ei tajunnu missä se etupalkka on kun pääsi sen esteen yli. Voi luoja. Ehkä ME vaan kehitytään hitaasti? :D

Ajattelin aloittaa taas 100 vatsalihasta päivässä ohjelman itselleni, kunnes tajusin että kun taloudessa on pyrri niin voi olla hankalaa. Pyrrin mielestä kun on aivan mahtavaa kun emäntä makaa olohuoneen lattialla ja ähisee koska sehän merkitsee vain yhtä asiaa. HALAUSTA! Ja tiedättekö ainakin minun pyrri halaa lattialla makaavaa? No änkee ittensä päälle makaamaan ja sitten halataan kovasti ja mussutetaan vähän kielellä naamaa ja hiuksia.

Viime perjantain olin taas vapaalla eli syyslomalla virallisesti. Käytiin taas juoksuttaan pyrrilöitä. Oli IHANA keli!!

Missikuvat tulivat

Helkan koirakuvauspäivän kuvat tulivat. Tai ne kuvat jotka raskin ostaa, kun niin hyviä otoksia oli paljon. Kuvaajana siis kaikissa alla olevissa kuvissa Marjo Väisänen. SUOSITTELEN kuvaaja! Menen koko konkkaronkan eli viiden koiran kanssa joulukuussa kuvattavaksi, saa nähdä mitä siitä tulee.

Mutta tässä hän sitte on Helka eli virallisemmin Houlette de l´Orée des Sapins eli miun pikku yli-hömelö-kohelo-pyrrilön-pörrilö viiden kuukauden ikäisenä. Ihanasti tänäänkin vapaapäivään herätettiin "varovaisesti" partakarvatytön pienellä naaman nuolemisella. Eikä oikeastaan edes ottanut päähän tuollainenkaan kun on tällainen hömelö naama millin päästä naamasta sängyn vierellä.

Kuvat: Marjo Väisänen

I will catch everything I can!!

Ihanaa kun on kotona tuollainen 5,5kk vanha pyrri, jolla  niin murkkuikä alkaa painamaan päälle että hikeä puskee kun ajatteleekin asiaa. Niin onhan Helka ihanan lutuinen possukka, mutta alkaa tulemaan selväksi sekin että mikään tossukka tuo tyttö ei ole. Hänellä on omatahto ja luja sellainen. Veikkaan että tulemme useammastakin asiasta tulevaisuudessa vääntämään hieman "tassua". Sitten kun lisää kaikkeen Helkalle ominaisen "norsu lasikaupassa" tyyppisen toiminnan niin hohhoijaa tätä pentuajan ihanuutta. Siellä missä kolisee, siellä on Helka. Ja vähän muuallakin, jollei joka paikassa.

Sunnuntaina vietin pitemmänkin tovin hikoillessa autotien lähellä olevalla pyörätiellä kun koitin sellaista 300 metrin pätkää edetä ILMAN että koira sinkoilee kaikkien autojen perään. Joskus jopa onnistui, ainakin pari metriä. Takaisinpäin kyläpaikasta tultiin pimeän tullen samaa reittiä, ajattelin fiksuna että tokko Helka pimeällä niin säntäilee. Heh heh. Sinkoilee vielä pahemmin. Kaiketi luulee ottavansa valoja metsästäessään ufoja kiinni. Onkohan muita keinoja kuin siedätyshoito ja loputon emännän hikoilu tähän ongelmaan?

Fiksu Pentu-kurssikin saatiin päätökseen. Tiedä onko koira yhtään fiksumpi, mutta se tuli todettua että eipä tuo ryhmässä treenauksesta ole kovasti moksiskaan. Välillä oli vallan mainio pyrrilö, välillä vähän..no...haastavampi pyrrilö treeneissä mukana. Nyt odotetaan sormet ja varpaat ristissä, jotta tammikuussa alkaisi pentuagilitykurssi niin saisi perushommia alkuun pennulle.

Pikkupyrri piilossa

Viikko sitten sattui ihanan aurinkoinen hetki vapaapäivälle ja käytiin Sannan kanssa juoksuttamassa pyrrilöitä metsässä. Muutamia otoksia sain kameraan. Luntakin oli silloin jonkin verran valaisemassa maisemaa, nyt lumi on enää muisto vain, valitettavasti.

Nuo uljaat rotunsa edustajat

Helka Houpette - levähdyspaikalla

Rene - vanhempi ja viisaampi

Kaksi pöhelöä