Helka-Hulda-Sikuriinan elämään ei suurempia uutisia kuulu, joten kauheesti ei ole kirjoitettavaa. No onhan sen kanssa Rally-Toko kurssi korkattu, mutta muuten peruselämää vietetty. Pentuagilitykurssin ilmoittautuminen oli tullut emännän loman aikana, joten sitten kun lomasta olin palautunut arkeen ja kurssi-ilmon huomasin niin täynnähän se oli jo. Joten agilityn aloittelu saa odotella, toisaalta eipä noilla takasilla olekaan kiire aloittaa. Takajalkatreeniä tehtiin viimeksi eilen kun hieman oikaistiin metsässä ja saatettiin pikkaisen eksyäkin. Umpihangessa kahlausta siis ohjelmassa, teki hyvää emännälle JA koiralle. Hiki tuli ja pyrriskäkin otti kunnon unet kotiin päästyään.
Pitänee kuitenkin saada itseä niskasta kiinni jossain vaiheessa että lähtisi kuitenkin tuonne hallille itekseen opetteleen jotain juttuja. OKK:n hallissa vaan vapaata aikaa ei tahdo olla kovinkaan paljoa valitettavasti....tai olisihan tuolla päivät vapaata mutta palkkatyö haittaa silloin harrastusta.
Helka hyljättiin myös pariksi päiväksi koirahoitolaankin tuossa viikko sitten kun olin koirattomalla lomalla. Jotenkin hassua että ei edes stressannut itse Helkan jättöä hoitolaan kun tiesi että se on niin mutkaton ja täyspäinen tapaus että ei se hoitolareissusta hetkahda jos hoito on sentään jollain tasolla. Pari päivää Helka oli hoitolassa ja sitten maailman paras hoitotäti Helkan mielestä eli Sanna kävi "pelastamassa" Helkan omiin hoiteisiin. Sen verran Helka kuitenkin oli vetässyt hernettä hienoon ranskalaiseen nenäänsä että kun sunnuntaina Helkaa menin hakemaan Sannalta niin neiti ei huomannut minua ollenkaan. Kotonakin vielä sunnuntai-illan mökötti...Eli pohjimmiltaan herkkis tuo tyttönen.
Helkan luonne on kyllä muuten niin mahtava että eipä ole tällaista koiraa eteen aikaisemmin sattunut ja tuskin tulee sattumaankaan. Pikkukoirien kanssa osaa nuoresta iästä huolimatta olla todella fiksusti. Ihmisten kanssa tulee toimeen eli rrrrrakastaaa. Koirien kanssa tulee toimeen. Pääsääntöisesti reipas, avoin, utelias...vähän kotona sellainen sylikoiramainen lutunen pyrriskähän se on. Mietityttää että saa nähdä juoksujen aikaan ottaako se nämä pikkukoirat pennuikseen ja kehittää valeraskautta. Eilen käytiin ruokaostoksilla Mustissa ja Mirrissä ja puntari siellä näytti että Helkassa on sitten 10,5kg rakkautta.
Helka ja pikkuoravat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti