Helka, pieni sydämensärkijä

Pari viikkoa sitten kävimme Helkan kanssa fysioterapeutilla takajalkojen vuoksi ja aika karua diagnoosiahan sieltä saatiin. Etupää hyvä, selkä hyvä, takajalat ihan eri paria etujalkojen kanssa. Takaset kintereistä alaspäin ovat todellakin järkyttävän ylitaipuvat ja kunnon hoitoa/leikkausta yms tuohon vaivaan ei ole tiedossa. Näyttää välillä että napsahtavat milloin vain poikki. Jotenkin tuntuu että vaiva on vain pahentunut nyt kun Helka on saavuttanut "aikuismittansa".

Agilityhommat loppuivat pääsiäisenä pitkänä perjantaina viimeiseen pentuagilitytuntiin, jossa Helka oli niin onnessaan ja innoissaan että pahaa itsellä teki. Jatkossa keskitytään nauttimaan yhteisestä ajasta, harrastetaan jumppausta ja perusjuttuja ja toivotaan että jalat kestävät vielä jonkin aikaa niin että kipuja ei tule. Parille Rally-Tokin ratatreenikerralle Helka on menossa huhtikuussa, joten ihan kaikkea ei tekemistä ei ole tarkoitus lopettaa. Koirakaveriseura on jatkossa valikoitua, vain "parhaat" eli siivosti leikkivät pääsevät leikkimään Helkan kanssa tietenkin. Ongelmallista sinänsä, että Helkahan haluaisi leikkiä kaikkien kanssa.

Fysioterapeutilta saatiin mukaan lukemiseksi artikkeli "Kuinka tunnistat koiran kivun" ja kasan jumppaohjeita sekä ohjeistus aloittaa päiväkirja treeneistä sekä koiran käyttäytymisestä yleensäkin jotta voidaan tunnistaa kipuilun aloittaminen. Toukokuussa katsellaan fyssarilla sitten uudestaan tilannetta.

Helka, tuo iloinen ölisevä karvanaama on ihan autuaan tietämätön tietenkin tilanteesta ja ihmettelee miksi emäntä sitä niin kovin halailee ja emännän naamalla on välillä jotain suolaista vettä jota partainen tyttö avuliaana nuoleskelee pois. Vaikka sinänsä jalkojen heikko tilanne oli tiedossa, niin on tässä pari viikkoa pitänyt tehdä todellakin surutyötä itsensä ja tuon elämänilon kanssa. Välillä kyllä tuntuu että pahimman luokan sydämensärkijä tuo karvakasa taitaa olla.

Mutta eipä tässä auta kuin nauttia elämästä niin kauan kuin jalat kantaa Helkalla. Eniten suututtaa tässä se, että oikeasti tuo pyrrityttö on kyllä niin täyspäinen elämän ilopilleri, että harvoin tuollaista koiraa kohdalle sattuu ja sitten fysiikka pettää. Luonne on aivan kultaa, etenkin kun on kuullut että rodussa tuo luonnepuoli ei aina ole se vahvin osa-alue.  Lenkeillä vastaantulevista koirista saa Helka aina leivottua itselleen leikkikaverin, ihmiset ovat maailman parasta ja huumoriakin löytyy. Tarvittaessa. Mutta toisaalta taas se hernekin saattaa nenään livahtaa jos pyrrineiti kokee väärinkohdelluksi tulleensa.

Pääsiäisenä on ulkoiltu ja nautittu keleistä. Pyrrityttö tippui ojaankin, sitkeä luonne kun on niin sisukkaasti pois piti ihan itse päästä. Ei tarvi auttaa on Helkan motto.

Aamun varhaiset pitemmät lenkit on käyty Helkan kanssa kahdestaan nauttien metsästä, olemisesta, elämästä. 

Koe seikkailut, matkoja taita.
Näe vehreitä marjamaita.
Maut maista ja ääniä kuule.
Ota selvää, älä vain luule.
Koe villisti elämän retki,elä jokainen, jokainen hetki. -Tuntematon-