Kun possu tuli taloon...

Siis minua on huijattu!! Ei minulle mitään pyreneittenpaimenkoiran pentua ole tullut asumaan, minulle tuli ihan aito ja oikea pyreneittenpossu! Vähän olen nyreissäni ja tunnen itseni petetyksi kun olen lukenut kyllä enemmän kuin osani tietoutta pyreneittenpaimenkoirista, mutta tästä possuosiosta ei ole ollut yhdessäkään kirjoituksessa mitään mainintaa. Että hyvät ihmiset, pikkaisen voisi niihin koirarodusta kertovaan rotumääritelmiin/luonnehdintoihin kirjoittaa sitä totuuden siementäkin mukaan. 

Possun nimi on Helka. Helka-possun kanssa ei ole tylsää ei. Muutama päivähän meni vieraskoreasti oikein kivasti, mutta sitten Helkan sisäinen possu pääsi valloilleen.  Tässä kuva Helka-possusta suohirviön kanssa, jota treffattiin lauantaina riehumisen merkeissä. Suohirviö on myöskin rotumuunnelma pyreneittenpaimenkoirasta. Uljaan näköinen, kuten kuvasta näkyy.

Ensinnäkin meillä on Helkan kanssa hyvinkin eriävät mielipiteet puutarhanhoidosta. Helka on tehnyt e r i t t ä i n selväksi että hän haluaa hieman kuoppaisen, multaisen, mielellään jopa mutaisen puutarhan. Tähän tapaan:

Kuvasta näkyy että puutarhakoriste-esineillä EI ole paikkaa Helkan puutarhasta. Näitä Helkan puutarhoja on pihalla tällä hetkellä se 3 kpl ja lisää tulee kun edellisen suljen toiminnasta. Ja kyllä se possu tietää että tuota ei saa tehdä. Älkää vain antako nättien silmien huijata teitä. Huijasi ne minuakin alkuun.

"En minä täällä mitään tee, näin nätisti vain katselen"-ilme:

Possu osaa myös sotkea. Voi että se on niin kiva kun ensin myöritään tuolla kostealla nurmikolla ja mullassa ja sitten vedetään riemuhepulirinkiä sisälle-ulos-sisälle-ulos. Eikö tytöt ole yleensä tarkkoja siisteydestään, no  Helka ei ole!!

Vielä alkuviikosta olin toooosi ylpeä kun Helka otti hyvin kontaktia, tuli luokse (aika hyvin) käskystä mutta nyt on possumoodi mennyt korviinkin. Aamulla tuli pikkaisen kiire agilitykisoihin kun erehdyin hieman torkutuksen käyttöön herätyskellossa. No Helka puuhasi puutarhahommia takapihalla (yllätys) ja minä huutelemaan sitä sisälle, jottei vallan myöhästytä. No Helkapyrripossukkahan pisti ihan ranttaliksi luokse tulon kanssa. Juoksi karkuun, pentuärinäpurina päällä. Melkein tuli luokse, katteli ilkikurisesti ja hirvellä vauhilla örinän kanssa ohi. Koitappa siinä metsästää kiireessä pyrripenikkaa pihalta kopiksi. Ei ole helppoa ei.  

Onneksi possu teki virheliikun ja säntäsi sisälle ja ehdin pistää oven kiinni. Ja sisällähän piti niillä paskasenmultaisillatassuilla vetää vielä villirallia niin että melkein koko kämppä on nyt paskasia tassunjälkiä täynnä. Ihanaa pentuaikaa! Mä niin odotan että tuolle tulee jälkilähetyksenä aivot ja järki! 

Sen verran aamulla lähtö venyi että ei ehtinyt tulla kisajännitystä vaan lähinnä jännitystä siitä että ehditäänkö Keminmaahan kisoihin ajoissa. Päästiin paikalle, ilmoittaudun ja rataantutustuminen alkoikin melkein heti. Eipä ehtinyt koiraa juuri lämmitellä ja keskittyminen oli mitä oli. Ei unelmatilanne alkuunkaan. Possumoodi oli tarttunut Vekeenkin, ensimmäisellä radalla ihan possuloikka puomin alastulolla, toinen vitonen putkisähläilystä, joten kymppi+yliaikaa oli ensimmäisten kakkosten kisan tulos. Silläkin sijoitus 1, mutta aika kohellusrata.  Toinen rata meni myös ihan plörinäksi, hylkyä pukkasi, sitä ennen oli alla jo ainakin 10vp. Ei jaksanu ei. 

Jotenkin ihan outo kisakokemus. Kiireellä paikalle, äkkiä radalle, yhtä äkkiä toiselle radalle ja siinäpä se sitten oli. No pääasia että Veken kanssa korkattiin nyt kakkosluokka. Tuskin meidän etenemillä ylemmäs päästän. Jälleen kerran kuunneltiin rodun arvailua palkintojenjaossa. Aika tyypillistä esimerkkiä agilityihmisten koirarotu tietämyksestä ja yleensäkin lajin keskittymisestä pariin rotuun. Blaah. 

Mutta oli mulla hienot kannustusjoukot kisoissa! Helka ja Turo kannustivat, Veke ja omistaja koheltivat.

Helka korkkasi kisauran...tai ainakin kisasi kannustusjoukoissa. Oli hirveen tomera eikä edes peljännyt pahasti, alkuun jännitti mutta sekin olotila meni nopeasti ohi. Siellähän tuo olisi painellut menemään kuin aina olis kisoissa käynyt. Jotain isompaa ohimenevää koiraa hieman komentelkin häkistään. Pentuhaukulla. Tosi vaikuttava ääni.