Helka kävi maanantaina eläinhierojalla/luontaishoitajalla kopeloitavana. Helpompi se on alkaa pistämään asioita kuntoon 11-viikkoisesta pennusta kuin monta vuotta vanhasta koirasta. Ja kyllähän Helkasta kunnon pyreneittenpaimenkoira tulee kunhan tässä ohjeitten mukaan annetaan vähän aikaisempaa elämää parempaa rakennusainetta pennulle ja rauhassa edetään neitin kanssa.
Itsekseni mietin kun Helkan kanssa vastaanotolle mentiin että harvan koiranpennun elämässä on näin ihmisiä jotka kovasti välittää. Ihan kaksin kappalein oli vastaanotollakin ohjeistusta ihmisiä kuuntelemassa kun on omistaja-omistaja ja sijoituskoti-omistaja olivat paikalla. No pitää muistaa että Helkan tapauksessahan kovasti Helkasta välittäviä ihmisiä alkaa olla jo monta. Sellainen hellyttävä pusukone se on. Kuka tällaista ihmisrakasta nappisilmää voi vastustaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti