sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kuvija kuvija

Parin viikon viheliäinen flunssa on vienyt voimat ja aivot mukanaan, joten turhaa yrittää mitään älyllistä tekstiä kirjoitella. Helkan kanssa jouduin jättämään välistä yhden rally-toko tunnin ja yhden pentuagilitytunnin kun olo oli mitä oli. Myös yhdet agilitykisat jäi Veken kanssa sitten välistä.

Huomenna on lomapäivä (sairastaen menee) ja Helkan kanssa mennään ihmetteleen sen takajalkoja fysioterapeutille seuraavaksi.  Tänään oli viimeinen rally-toko tunti ja tehtiin pieni ratakin joka tuomaroitiin. Pisteitä tuli 89/100,yhtäkylttiä piti Helkan käydä tutkimassa ja pyöriä sen ymäpäri (-10p) ja lisäksi vauhdin muutoksessa remmi kiristyi liikaa (-1p). Muutenhan tuo oli oma itsensä treeneissä eli tekemistä pitäisi olla koko ajan ja mitä jännittävämpää, sitä parempi.


Mutta tässäpä muutama kuva lenkeiltä viime päivinä. Onneksi metsäpolulle pääsee heti "ulko-ovelta" joten on tällainen puoli kuntoinen saanut koiran raahattua lenkille juokseen jotenkin. Välillä ollaan tietenkin käyty tuijottamassa hiihtäjiä (saako ottaa kiinni saako?) ja fresbeegolffareita (saanko mennä noiden kanssa pelaan saanko?).






Lauantaisin meillä katsotaan Avaraa Luontoa! Tai Helka katsoo. 


tiistai 12. helmikuuta 2013

Taas on kuvattu...

Joulukuussa kävin koko poppoon kanssa kuvaajalla ja tässäpä otoksia eli muutama orava ja pyrrieläin ikuistettuna. Koirathan ovat lk chihuahua Topi 8v, pk venäjäntoy Turo 7v, pk venäjäntoy Veke pian 6v ja lk venäjäntoy Kurttu 3v ja Helka alle 1v.
Helkalla pitää kiirettä jotta pysyy oravalauma koossa.
Pikkukoirulit omassa kuvassa. Topi, Turo, Veke ja Kurttu.
Pojat eli virallisesti Aristofer "Topi", FI MVA Angel Konfeti "Veke" ja FI&S MVA Miliisin Tito eli Turo.

Vanhaherra Topi yksityispotretissa.
Ja vielä kerran koko jengi. Kaikki katsovat onnistuneesti eri suuntiin, mutta jotenkin tämän näköistä se meidän homma yleensä on. Hieman sekavaa...muiden mielestä ehkä. Ja omastakin joskus. 





sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Venäjäntoyt, chihuahua ja pyrri - toimii

Kuvan näky tältä päivältä kertoo että joskus sitä vaan on onnea elämässä. Helka on ihan parasta. Pikkuiset ja yksi hieman isompi koira toimii hyvin kun isompi on sellainen kuin Helka. Kuvassa Veke on löytänyt lämpimän nukkumapaikan Helkan vierestä.

lauantai 2. helmikuuta 2013

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kuvapäivitys




Helka-Hulda-Sikuriinan elämään ei suurempia uutisia kuulu, joten kauheesti ei ole kirjoitettavaa. No onhan sen kanssa Rally-Toko kurssi korkattu, mutta muuten peruselämää vietetty. Pentuagilitykurssin ilmoittautuminen oli tullut emännän loman aikana, joten sitten kun lomasta olin palautunut arkeen ja kurssi-ilmon huomasin niin täynnähän se oli jo. Joten agilityn aloittelu saa odotella, toisaalta eipä noilla takasilla olekaan kiire aloittaa. Takajalkatreeniä tehtiin viimeksi eilen kun hieman oikaistiin metsässä ja saatettiin pikkaisen eksyäkin. Umpihangessa kahlausta siis ohjelmassa, teki hyvää emännälle JA koiralle. Hiki tuli ja pyrriskäkin otti kunnon unet kotiin päästyään.

Pitänee kuitenkin saada itseä niskasta kiinni jossain vaiheessa että lähtisi kuitenkin tuonne hallille itekseen opetteleen jotain juttuja. OKK:n hallissa vaan vapaata aikaa ei tahdo olla kovinkaan paljoa valitettavasti....tai olisihan tuolla päivät vapaata mutta palkkatyö haittaa silloin harrastusta.

Helka hyljättiin myös pariksi päiväksi koirahoitolaankin tuossa viikko sitten kun olin koirattomalla lomalla. Jotenkin hassua että ei edes stressannut itse Helkan jättöä hoitolaan kun tiesi että se on niin mutkaton ja täyspäinen tapaus että ei se hoitolareissusta hetkahda jos hoito on sentään jollain tasolla. Pari päivää Helka oli hoitolassa ja sitten maailman paras hoitotäti Helkan mielestä eli Sanna kävi "pelastamassa" Helkan omiin hoiteisiin. Sen verran Helka kuitenkin oli vetässyt hernettä hienoon ranskalaiseen nenäänsä että kun sunnuntaina Helkaa menin hakemaan Sannalta niin neiti ei huomannut minua ollenkaan. Kotonakin vielä sunnuntai-illan mökötti...Eli pohjimmiltaan herkkis tuo tyttönen.

Helkan luonne on kyllä muuten niin mahtava että eipä ole tällaista koiraa eteen aikaisemmin sattunut ja tuskin tulee sattumaankaan. Pikkukoirien kanssa osaa nuoresta iästä huolimatta olla todella fiksusti. Ihmisten kanssa tulee toimeen eli rrrrrakastaaa.  Koirien kanssa tulee toimeen. Pääsääntöisesti reipas, avoin, utelias...vähän kotona sellainen sylikoiramainen lutunen pyrriskähän se on. Mietityttää että saa nähdä juoksujen aikaan ottaako se nämä pikkukoirat pennuikseen ja kehittää valeraskautta. Eilen käytiin ruokaostoksilla Mustissa ja Mirrissä ja puntari siellä näytti että Helkassa on sitten 10,5kg rakkautta.
Helka ja pikkuoravat.



sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Aika rientää

Aika tuntuu karkaavan käsistä ja blogiinkaan ei ole tullut kirjoiteltua aikoihin. Mitähän tässä olisi tapahtunut. 

Helka on kasvanut, kiloja sellainen n 10kg nykyään.Järkeäkin jonkin verran on päähän tullut, mutta onhan tuo ihan yhtä hömelö pohjimmiltaan vieläkin, Yksi kulmahammas piti poistaa lääkärillä kun ei lähtenyt sitten millään. Sen verran oli tiukassa että ihan oli pitänyt tikkikin laittaa suuhun kun oli ientä pitänyt aukaista. Hyvin selvisi tästäkin koittelemuksesta Hulda-Helkama. Olipa omituista olla kyllä Helkan kanssa eläinlääkärillä kun kerrankin koira ei olisi millään malttanut odottaa vuoroaan vaan olisi halunnut hoitohuoneeseen heti. Sitten kun vuoro tuli niin koira juoksi onnessaan häntä heiluen lääkärin luokse. Seisoa täpötti nätisti pöydällä, mitä nyt hieman yritti nuolla lääkäriä läpimäräksi samalla kun sydäntä kuunneltiin. Hän on aika hassu välillä. Tänään viimeksi katselin aamulla kun Helka kanteli puruluita ympäriinsä ja koko ajan häntä heilui. Onhan se elämä Helkasta sen verran mukavaa. 

Agilityjuttuja ei ole aloitettu, katotaan sitten alku vuonna kunhan jokin pentukurssi alkaa Tupoksessa. OKK:n rallytokokurssille päästiin, tammikuussa aloitellaan sitä lajia. Ehkä enemmän meidän hommaa kun ei ole niin turhan tarkkaa ja totista kuin toko.

Joulukuvia meidän poppoosta ei oikein otettu. Tällainen jouluinen otos meistä kuusen edessä sentään löytyi.


Muutenhan kuvausyritykset olivat lähinnä tällaisia.

Mutta jotain sain kuitenkin tänään aikaiseksi eli siirsin pyrrilenkkikuvia nettiin. Eli täältä kuvasaastetta erinäisiltä lenkeiltä. Pääosissa Rene, Saru ja Helka,



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

liikaa rakkautta ja vähän veetutustakin

Omistan pyreneittenpaimenkoiran ja minulla on sen kanssa ongelma. Sillä on hieman liikaa rakkautta. Miten sitä saa vähemmäksi? 

Jos Helka rakastaa niin sitä ei voi tehdä vähän kun täysin sydämin. Aikuisten ihanien ihmisten kanssa vielä tilanne hanskataan ja välillä osataan ihan käyttäytyä, mutta lapset saa tuon ihan sekaisin. Itselläni ei ole lapsia mutta siskon tyttö on 2-vuotta ja sitä nähdään kohtuullisen paljon. Pikkaisen on hankalaa kylässä käyminen Helkan kanssa kun Helka ei tajua miksi se EI saa nuolla/halata/vähän tulla syliin/hypätä vasten pari vuotiasta ipanaa. Ja kun Helkalla on vielä vähän tuollaista ylihöseltäväkoheltavapentu ominaisuutta menossa mukana niin eihän sillä järki kulje ollenkaan tuollaisessa tilanteessa. Ja se ei ole missään vaiheessa ilkeä tai agressiivinen, se vaan on niin onnessaan lapsesta. Onneksi pikkutyttö ei vielä ole saanut pahempia traumoja Helkan lähentymisyrityksistä. 

Toisaalta on nyt nähty ensimmäisen kerran sekin tilanne että Helkaa ottaa pattiin ja kunnolla. Maanantain pentukurssilla oli tehtävinä takajalkojen käyttöä vahvistavia harjoitteita. Meille erinomaisia harjoitteita mutta mutta mutta.

 Ensimmäisenä tehtävänä oli alaslasketulle puomille peruuttaminen. Helkahan oli ihan liekeissä että jeeees pääsee juokseen puomille, mutta kun pitikin alkaa peruuttamaan siihen niin ei enää homma pelittänytkään. Sillähän ei nuo takajalat oikein ole hallinnassa juuri tuollaisessa hommassa ja kyllä se reppana yritti ja yritti mutta kun ei osaa saaha niitä liikkumaan oikein niin ei osaa. Tilalle tuli sijaistoimintona ensin maan kuopiminen ja loppujen lopuksi Helka totesi että pistää hanskat tiskiin ja paineli hallin laitaan ja pisti maaten ja alkoi mököttään. Ei lähtenyt sieltä makkaralla liikkelle, ei iloisilla kutsuilla. Mökötti oikein kunnolla. Tuntui että pienessä pyrripäässä otti niin pattiin kun olisi halunnut tehdä ja tajusi mitä piti tehdä, mutta kun ei ne jalat toiminut niin kuin olisi pitänyt vaikka kuinka toinen yritti. 

Seuraavassa tehtävässä oli muurin pienemmälle osalle neljällä jalalla seisomaan meno ja sitten istumaan jne. Ei onnistu ei meiltä edes seisomaan meno. Otti päähän taas pyrriä. Kolmas tehtävä oli muurin isommalle osalle meno niin että takajalat on sillä, etujalat maassa. Ei onnistunut ei. Vielä olisi ollut tarkoitus tehdä myös niin että etujalat laatikolla ja takajalat maassa kierretään laatikko ympäri. No tässä saatiin tassut oikeisiin asentoihin, muttei se liikkuminen onnistunut.

Eli hyviä treenivinkkejä otetaan vastaan takajalkojen liikeisiin liittyen??? Suretti niin Helkan puolesta kun se niin kovasti yritti tuloksetta noita treenejä. Pitää jostain keksiä kotiin tuollaiset laatikot ja alkaa niillä tekeen treeniä myös.