maanantai 24. syyskuuta 2012

Hyvän mielen lähettiläs

Helkan tehtävä tässä maailmassa on näköjään olla Hyvän mielen lähettiläs. Harva ihminen on sitä hymyilemättä katsonut. Ja kun vielä on niin mieleltään ihmisiä rakastava tapaus niin piti tänään taas todeta itsekseen että on sitä vaan onnekas kun saa tuon pennun kanssa ihmetellä elämää eteenpäin.

Aamulla Helka saattaa piristää mieltä vaikka istumalla pylly vesikupissa samalla kun odottaa ruokaa ja eipä se märkä takapuoli Helkaa tunnu yhtään häiritsevän. Hyvin Helkamaista on myös se, että pentu tippui Oulujokeen perjantaina  mökkireissulla ja pääsi siis uimaan ensimmäistä kertaa. Sen siitä saa kun pitää sitä vettä ihmetellä ja koittaa ottaa kiinni. Kovin ei näyttänyt pikku pulahdus Helkaa häiritsevän, vähän ihmetteli tilannetta ja sitten jatkui villeily. Tässä kuva sekunti ennen pullahdusta.


Tänään alkoi meillä myös Fiksu pentu-kurssi ja niinhän alkoi kouluttajakin nauramaan kun Helkan näki. Sen verran hassun näköinen on penikka ylikasvaneessa rokkitukassaan ja mormooniparran alussaan. Taas yksi ihminen tehty iloiseksi. Hyvä Helka!! 

Kurssilla positiivisesti yllätti Helka myös minutkin. Jaksoi kohtuullisen hyvin keskittyä tekemiseen, meinasi jopa ihan ilovillejä vedellä välillä kun kehuista innostui. Ja toisaalta kun tylsistyi niin yritti myös kaivaa monttua maahan. Toiset koirat oli ihan jees ja eivät edes pelottanut. 

Viikonloppuna agilitykisoissakin Helka oli jo kuin kotonaan. Lauantaina peuhasi jonkun snautseripenikan kanssa pitkän tovin ja sitten vasta Helkan ilo repesikin kun Sanna tuli Sarun kanssa moikkaamaan. Helka ja Saru saivatkin vetää rallia kahdestaan ja kyllähän tuokin penikka sinnikkäästi veti jo aikamoista vauhtia. Toivottavasti jokin onnistunut kuva Helkastakin saatiin Sannan kameraan vaihteeksi. 
Sunnuntaina Helka oikein kiskoi autolta kohti kisapaikkaa että pääsee hengailemaan paikalle. Viime viikolla eläinlääkärissä oli tosi reipas, lääkäritäti oli ihan paras ja välillä saattoi jopa pistää pötkötteleen toimenpidehuoneen lattialle kun ihmiset lätisi jotain tylsää. Että tällainen pyrritapaus tämä tyttönen.

Tässäpä minä&koiralauma mökillä. Mahdoton tehtävä saada yhteiskuvaa koskaan onnistumaan!



4 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu Hopoliinista :) Mukava kun on ekat "treenit" menneet hyvin.

    VastaaPoista
  2. No Helkastahan olisi paljon ihanaa kirjoitettavaa aina. On se vaan sellainen elämän piriste!

    VastaaPoista
  3. Ilon ja ihastuksen herättäminen kulkee selvästi linjoissa. ;) Edelleen todella hauskaa seurata teidän juttujanne. Kuvista päätellen Helkalla on selvästi hillitymmin koipia kuin Muksiksella.

    Ps. Saanko linkittää bloginne tuonne oman blogin lukulistaan? :)

    VastaaPoista
  4. Toki saa linkittää blogin lukulistaan. Helkaa on kyllä luultu myös vinttikoiraksi, joten vaikkei ihan säihkysääret olekaan niin on sillä tuota jalkaa riittävästi. Ainankin sen verran paljon että niihin voi välillä sotkeutua. :D

    VastaaPoista