Perjantaina Sanna kävi pikavierailulla Helkaa katsomassa, taitaa Helka olla sellainen tapaus että siihen jää helposti koukkuun ja sitä on ihan pakko nähdä aina uudestaan. Se on niin hassu ja iloinen. Taitaa se kyllä Sannan tunnistaa erityisihmiseksi kaikista muista maailman ihmisistä, sen verran mielinkielin Helkakin oli näkemisestä. Yhteistyönä tehty epävirallinen Helkan säkäkorkeuden mittaus antoi tulokseksi 35 cm ja kiloja Helkalla pari tuntia ruokailun jälkeen oli 5,5kg. Karvaa lähtee yhdestä pyrrin penikasta enemmän kuin neljästä minikoirasta yhteensä. se pitää tähän myös todeta. Taitaa pian pikku-Helka vaihtaa ison-Helkan karvat päälle siis.
Lauantaiaamun kunniaksi Helka-herätyskello herätti vasta puoli kuudelta, milloin lie on noin pitkään ennen nukkunut. Reippaana oli tehnyt pissatkin jo matolle jottei emännän tarvinnut ensimmäisenä ulos lähteä. Kun keli olikin ihan kivan kirpeä ulkona (+5 astetta) ja hereillä oltiin aikaisin niin kahdeksalta oltiin jo agilitykentällä treenaamassa.
Ensin Veken kanssa iloisella asenteella keppejä ja puomia putken kautta eri kulmista. Veken juoksukontaktit on aivan paskat, ei se juokse tasaisesti puomia kuten pitäisi. Kurttuhan paukuttaa aina kontakteille puomilla mutta Veke ei. Mutta eihän me mihinkään missikisoihin olla Veken kanssa menossa, joten jos kontaktivirheitä tulee niin sitten tulee. Elämä on.
Sitten Turon kanssa hupiagilityä eli putkea ja minihyppyä ja pari kertaa puomiakin. Toinen on niin tohinoissaan aina. Harmi kun sillä ei ole yhtään hyppytekniikkaa ja kun ikää on pian sen seitsemän vuotta niin en kyllä ala tekniikkaa opettamaankaan. Tehdään sen kanssa kentällä hupiagilityä niin pysyy mieli virkeenä.
Topikin pääsi hupiagilityssä juoksemaan putkea ja hyppimään, sehän melkein pitää pian viedä möllikisoihin kun veteraani on niin taitava. Kaikki muut menee paitsi keinu ja kepit, joita en ole alkanut edes opettaan vanhukselle. Kurttu-Ruttuskan kanssa esteitä, keppejä, puomeja, A-estettä ja keinua muutamana sarjana. Vauhtia löytyy kuten yleensä aina itsekseen treenattaessa kun tietää että nakkia pian saa. Kisoissa ja ohjatuissa treeneissä sitten eri homma. Mutta taitava kovapäinen likka. Noin pieneksi.
JA kaiken tämän ajan, kentän laidalla lähtökuoppaa kuopi ja vuoroaan äänekkäästi vaati Helka. Itseä on aina ärsyttänyt kentän laidalla vuoroaan odottaessa räkyttävät koirat ja taitaapa ittellä olla sellainen nyt käsissä myös. Kiva kiva. No Helka pääsi ensimmäisiin omiin agilitytreeneihin. Onhan se huomenna jo16 viikkoa vanhakin. Hurjat treenit vetästiinkin. Juostiin ja käveltiin eri kulmista siivekkeiden läpi, joka oli Helkasta aika boooooring hommaa. Sitten otettiin putki eteen kohtuu lyhyenä. Etupalkka namikuppiin ja Helka putken toiseen päähän. Vähän sillä pää kääntyili ja venkuili alkuun putken päässä jotta tuostako muka läpi mentäisiin vai jos ohi juoksisin mutta läpihän se meni helposti. Parin kerran jälkeen putkeen mentiin jo niin vauhdilla että namikuppi lenteli ympärisiinsä kun Helka siihen tähtäili. Vähän pitensin jo putkea ja läpi mentiin edelleen vauhdilla. On se vaan hieno koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti